Tätä en osaa niin varmaan sanoa, mutta jotakin tämäntapaista on tuntunut olevan. Eli kun vaikka olen etsinyt asuntoa, niin ovat tavanneet kiinnostavat olla liian kalliita ja muut sitten jotenkin huonoja. Mutta sitten jos on jonkin verran aikaa ollut ja on ihan vain aiheen harrastuksesta katsellut ilmoituksia, niin jossakin on ollut kiva, usein yksittäinen, kyllin huokea ja sopiva, mutta se on yleensä vaatinut jonkinlaista vapaamielisyyttä, ollut vaikka eri paikkassa. Mutta jos sen on valinnut, niin se on ollut itselle hyvöä valinta, jos se on valintavaiheessa siltä vaikuttanut eikä ole tullut huono-onnisuutta vaan hyvää meininkiä. Mutta sitten on kanssa tuntunut olevan niitä valintoja, joita ei pitäisi valita, jotka menevät liian äkkiä tai huonoon aikaanja joissa on jokin vika, jonka vuoksi pitäisi tarkkaan harkita, ottaako sellaista. Ja lisäksi on ollut aika paljon ns. näennäisvaihtoehtoja, esim. asuntoja, joihin ei saa pesukonetta. Jos huonon vaihtoehdon ottaa, niin siihen yleensä jää jumiin, on kuin se olisi jonkin muun ihmistyypin suosikki ja itse jotenkin puolivahingossa raahautuisi osin sellaiseen elämään ja oma meininki jäisi påois. Mutta nämä ovat siis eri juttu, tuntemuspohjaisempia, elämäntavan ja asianhaarojen perusteella etsimistä, kuin sitten se, mitä nuorena oppi, että laatyia lista kriteeriestä ja valita niiiden persuteella. Joskus kun ostin hetken mielijohteesta koiralleni pituutta tarpeen mukaan vaihtavan flexihihnan, niin se oli hyvä käytössä ja kesti kai pari vuotta tai mitä lie ennen kuin meni rikki. Kun sitten heti ostin tilalle uuden, niin se meni meittimättä, ja olikin liian lyhyt, jäi helposti jumiin ja meni heti kohta rikki.
* * *
Tuosta jäi mietityttämään tuo vääriin valintoihin jumiutuminen ja se, miten ne hidastavat. Tässä asunnossa minun piti asua vain yksi talvi mutta nyt olen asunut neljä vuotta ja vastra viime kesänä löysin autingonpuoleiseen ikkunaani verhon, joka viilentää, vaikka kesät ovat olleet tuyskastuttavan kuumia ja kivassa asunnossa sellaisen verhon kai löytäisi päivässä tai parissa. Verhon hankkiminen oli yllättävän iso urakka ja vaati uuden oppimista. Jos asunto olisi ollut jotenkin sopivamman tyylinen, niin ehkä se olisi opettanut hyvän lähestymistavan etenkin tuollaisiin asumiseen liittyviina sioihin.
Kun Helsingissä ensi kertaa menin ei-akateemiseen työvoimatoimistoon, niin heti löytyi useita ihania muiden alojen työpaikkoja. Savonlinnassa sen sijaan en ole löytänyt työvoimatoimistosta mitään vaan etsinyt töitä vain itsekseni ja ajautunut suuriin projekteihin, lähinnä kirjoittamiseen ja taiteisiin. On kuin hyvä uusi alku ei olisi työmäinen, iso urakka vaan jokin pikku lisä, joka kiehtoo ja johon on valmis satsaamaan paljon, muttei siis laitosmaisesta työstä vaikutteita saanut ollenkaan.
Yliopistossa kun opiskelin ikävää vanhempieni minulle suosittelemaa alaa, niin kaikki tuntuivat pakottavan sille. Jos olisin lukenut mukavia aineita, jotka minua itseäni kiehtovat, niin olisiko maailma ollut enemmän mahdollisuuksia täynnä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti