Tätä en osaa niin varmaan sanoa, mutta jotakin tämäntapaista on tuntunut olevan. Eli kun vaikka olen etsinyt asuntoa, niin ovat tavanneet kiinnostavat olla liian kalliita ja muut sitten jotenkin huonoja. Mutta sitten jos on jonkin verran aikaa ollut ja on ihan vain aiheen harrastuksesta katsellut ilmoituksia, niin jossakin on ollut kiva, usein yksittäinen, kyllin huokea ja sopiva, mutta se on yleensä vaatinut jonkinlaista vapaamielisyyttä, ollut vaikka eri paikkassa. Mutta jos sen on valinnut, niin se on ollut itselle hyvöä valinta, jos se on valintavaiheessa siltä vaikuttanut eikä ole tullut huono-onnisuutta vaan hyvää meininkiä. Mutta sitten on kanssa tuntunut olevan niitä valintoja, joita ei pitäisi valita, jotka menevät liian äkkiä tai huonoon aikaanja joissa on jokin vika, jonka vuoksi pitäisi tarkkaan harkita, ottaako sellaista. Ja lisäksi on ollut aika paljon ns. näennäisvaihtoehtoja, esim. asuntoja, joihin ei saa pesukonetta. Jos huonon vaihtoehdon ottaa, niin siihen yleensä jää jumiin, on kuin se olisi jonkin muun ihmistyypin suosikki ja itse jotenkin puolivahingossa raahautuisi osin sellaiseen elämään ja oma meininki jäisi påois. Mutta nämä ovat siis eri juttu, tuntemuspohjaisempia, elämäntavan ja asianhaarojen perusteella etsimistä, kuin sitten se, mitä nuorena oppi, että laatyia lista kriteeriestä ja valita niiiden persuteella. Joskus kun ostin hetken mielijohteesta koiralleni pituutta tarpeen mukaan vaihtavan flexihihnan, niin se oli hyvä käytössä ja kesti kai pari vuotta tai mitä lie ennen kuin meni rikki. Kun sitten heti ostin tilalle uuden, niin se meni meittimättä, ja olikin liian lyhyt, jäi helposti jumiin ja meni heti kohta rikki.
* * *
Tuosta jäi mietityttämään tuo vääriin valintoihin jumiutuminen ja se, miten ne hidastavat. Tässä asunnossa minun piti asua vain yksi talvi mutta nyt olen asunut neljä vuotta ja vastra viime kesänä löysin autingonpuoleiseen ikkunaani verhon, joka viilentää, vaikka kesät ovat olleet tuyskastuttavan kuumia ja kivassa asunnossa sellaisen verhon kai löytäisi päivässä tai parissa. Verhon hankkiminen oli yllättävän iso urakka ja vaati uuden oppimista. Jos asunto olisi ollut jotenkin sopivamman tyylinen, niin ehkä se olisi opettanut hyvän lähestymistavan etenkin tuollaisiin asumiseen liittyviina sioihin.
Kun Helsingissä ensi kertaa menin ei-akateemiseen työvoimatoimistoon, niin heti löytyi useita ihania muiden alojen työpaikkoja. Savonlinnassa sen sijaan en ole löytänyt työvoimatoimistosta mitään vaan etsinyt töitä vain itsekseni ja ajautunut suuriin projekteihin, lähinnä kirjoittamiseen ja taiteisiin. On kuin hyvä uusi alku ei olisi työmäinen, iso urakka vaan jokin pikku lisä, joka kiehtoo ja johon on valmis satsaamaan paljon, muttei siis laitosmaisesta työstä vaikutteita saanut ollenkaan.
Yliopistossa kun opiskelin ikävää vanhempieni minulle suosittelemaa alaa, niin kaikki tuntuivat pakottavan sille. Jos olisin lukenut mukavia aineita, jotka minua itseäni kiehtovat, niin olisiko maailma ollut enemmän mahdollisuuksia täynnä?
torstai 30. marraskuuta 2017
perjantai 17. marraskuuta 2017
Savonlinnan kaupoilta oppimisesta
Lainaus http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/07/savonlinnan-kaupoilta-oppimisesta.html
"
torstai 13. heinäkuuta 2017
Savonlinnassa on tuntunut olevan taiten pidettyjä kauppoja, joista saa
hyvää mukavaa tavaraa ok hinnalla, samoin ruokia. Vaikuttaa siltä kuin
osalla savonlinnalaisista kauppiaista ja myyjistä olisi taitoa, joka
olisi arvokasta oppia muuallakin. Mutta tuo taito näyttäisi tulevan eri
pohjalta kuin tee täömä ja tuo yms mekaaniset ohjeet. Tyypillisesti
kauppias kai ajattelisi, että pitäisi asua jonkin aikaa Savonlinnassa ja
ottaa oppia siinä asuessaan, sillä Savonlinnalla on vetovoimatekijänsä,
joista asukkaat ovat harrastuneet, etenkin mökkeily ja oopperan
tapaiset asiat, ja niin kauppias ja myyjät myyvät tuotteita, jotka
jotenkin aukeavat tuollaisen harrastuneisuuden myötä: ovat hyvät käyttää
ja mukavat jotenkin sillä tavoin harrastuneelle. Noin se, kelle
myydään, aukeaa harrastusten yms harrastuneisuuden myötä, sen myötä
millaista väkeä seudulla asuu ja pääasiassa matkailee.
Tämä on ihan vastakohta sille, kun Posti näyttää mainostavan pakettien lähettämistä kuukausina, jolloin ihmiset eivät niin jaksaisi lähettää paketteja. Tasainen myynti läpi vuoden ei ole itsetarkoitus, vaan kohderyhminä tai mallihemiilöinä pitäisi olla niiden, joille posti on luonteva hyväätekevä elämänalue, hyvää tekevä lisä elämässä, ja joiden esimerkki on hyväätekevää muille. Siis esim. jos haluaa paikata kesän hijaisia kausia, niin löytää ihmisryhmä, joka tykkää silloin lähettää postia, esim. kesäaiheisia kortteja kirkonkylältä tai jonkin matkasta unohtuneen tarvikkeen.
Savonlinnassa matkailupaikkakuntana tuntuu olevan se, että vaikka erityisesti hulehditaan pääryhmät, joita Savonlinnassa käy ja asuu, niin pyritään myös kasvamaan taitdoissa (esim. vanhukset yms vanhempi polvi, jo kokenut ja taitava, kenties taide, uskonto, elämänkokemus tukena) vastaamaan pienempienkin ryhmien tarpeet ja toiveet, olemaan hyväätekevä vierailukohde,ostospaikka vaikkapa vain kerran vuodessa tai joskus vain, etenkin niille, jotka savonlinnalaisuudesta ovat viehättyneitä, joille tarjontaa pitäisi olla juuri Savonlinnassa. Sekä toki lapsille, nuorille aikuisille yms mukana tuleville, jotta nämä pääsisivöt oman elämän alkuun, ainakin jotenkin itselleen toimivalla tavalla."
"
Savonlinnan kaupoilta oppimisesta
Tämä on ihan vastakohta sille, kun Posti näyttää mainostavan pakettien lähettämistä kuukausina, jolloin ihmiset eivät niin jaksaisi lähettää paketteja. Tasainen myynti läpi vuoden ei ole itsetarkoitus, vaan kohderyhminä tai mallihemiilöinä pitäisi olla niiden, joille posti on luonteva hyväätekevä elämänalue, hyvää tekevä lisä elämässä, ja joiden esimerkki on hyväätekevää muille. Siis esim. jos haluaa paikata kesän hijaisia kausia, niin löytää ihmisryhmä, joka tykkää silloin lähettää postia, esim. kesäaiheisia kortteja kirkonkylältä tai jonkin matkasta unohtuneen tarvikkeen.
Savonlinnassa matkailupaikkakuntana tuntuu olevan se, että vaikka erityisesti hulehditaan pääryhmät, joita Savonlinnassa käy ja asuu, niin pyritään myös kasvamaan taitdoissa (esim. vanhukset yms vanhempi polvi, jo kokenut ja taitava, kenties taide, uskonto, elämänkokemus tukena) vastaamaan pienempienkin ryhmien tarpeet ja toiveet, olemaan hyväätekevä vierailukohde,ostospaikka vaikkapa vain kerran vuodessa tai joskus vain, etenkin niille, jotka savonlinnalaisuudesta ovat viehättyneitä, joille tarjontaa pitäisi olla juuri Savonlinnassa. Sekä toki lapsille, nuorille aikuisille yms mukana tuleville, jotta nämä pääsisivöt oman elämän alkuun, ainakin jotenkin itselleen toimivalla tavalla."
torstai 16. marraskuuta 2017
Rahapuu
Lainaus http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/12/rahapuu-ja-vihreiden-suhde-rahaan.html
"Ostin muistaakseni muutama kuukausi sitten rahapuun. Rahapuiden sanotaan tuovan rahaa. Ne ovat helppohoitoisia viherkjasveja, alle kympin maksavia. Alkuun mietin rahapuuta, että miten siitä oppisin rahansaantia, mutta vasta kuukausien kuluessa rahapuun jossakin huoneen reunalla roikkuessa olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten se tuo rahaa. Ennen saatoin ostaa tavaran tyypillisesti noin vain ohimennen, kun kerran tarvitsin sellaista, kului ehkä 5min kaupassa. Nyt ostokset roikkuvat suunnitteille monesti kuukauden pari ja ostan hyvänä hetkenä elämäntapahaaveen mukaan jonkin hyvin toimivan välineen enkä juuri tiettyä. Suhteeni mainosten tarjouksiin on muuttunut: etsin sopivasta hintaluokasta jotakin hyväätekevää enkä väen vängällä juuri tiettyä, ja keskityn siihen, miltä näkökannnalta tavaran tekijä on olettanut sen olevamn hyvä lisä elämään, jolloin tulen sen kanssa juttuun paremmin ja se näyttäytyy mahdollisuutena, toimivana lisänä arkeen eikä yhtenä epäonniostuneena ostoksena ja ihmistyyppikeskeisesti hahmotettuna tyylilajina, vaan jonkun laatimana panoksena siihen, miten elämää voi parantaa, siis useale ihmisele sopivana eikä sen ja sen tutun valintana. Ja niin en tarvitse niin montaa tavaraa ja olen vanhoihinkin tyytyväisempi, lähestyn niitä eri etäisyydeltä, eri tavoin ne elämäni avuksi ottaen."
* * *
27.7.2018
"
I have for some time now had a green plant called "rahapuu" which means
money tree and which costed under ten euros and which is said to teach
about money. I haven't learned about jobs but I have when I had had it
for a few months as a green plant learned about buying things with small
money so that I succeed better in what I buy. It is something like
investing in buying lots of thought, especially emotions and being open
to possibilities, not so fixed view of what to buy and not with any more
money than before, but it brings a result as if one were much richer
so. As far as I know there are different variations of the plant
species,so one should buy it froma place that one likes and from a
culture that one likes to follow. It isn't always available, so one
should wait some time to catch the chance of buying it.
There is something luxury in the way of using what one has bought, even
if one would not buy anything new but just have the same old things,
kind of investing time and insight to areas of life that one loves."
"
3. September 2018
I guess that the right time to buy a money tree is in the very beginning of spring winter, when it isn't so extremely cold outdoors on the way home for the plant and when there is the increasing light of the whole spring and the warmth and continuing lightness of summer so that the plant gets a good start in it's new place to grow in in your home. So I guess that the start isn't always working out if one buys it some other time of the year. At least my money tree dropped some leaves and is now smaller than when I bought it."
"Ostin muistaakseni muutama kuukausi sitten rahapuun. Rahapuiden sanotaan tuovan rahaa. Ne ovat helppohoitoisia viherkjasveja, alle kympin maksavia. Alkuun mietin rahapuuta, että miten siitä oppisin rahansaantia, mutta vasta kuukausien kuluessa rahapuun jossakin huoneen reunalla roikkuessa olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten se tuo rahaa. Ennen saatoin ostaa tavaran tyypillisesti noin vain ohimennen, kun kerran tarvitsin sellaista, kului ehkä 5min kaupassa. Nyt ostokset roikkuvat suunnitteille monesti kuukauden pari ja ostan hyvänä hetkenä elämäntapahaaveen mukaan jonkin hyvin toimivan välineen enkä juuri tiettyä. Suhteeni mainosten tarjouksiin on muuttunut: etsin sopivasta hintaluokasta jotakin hyväätekevää enkä väen vängällä juuri tiettyä, ja keskityn siihen, miltä näkökannnalta tavaran tekijä on olettanut sen olevamn hyvä lisä elämään, jolloin tulen sen kanssa juttuun paremmin ja se näyttäytyy mahdollisuutena, toimivana lisänä arkeen eikä yhtenä epäonniostuneena ostoksena ja ihmistyyppikeskeisesti hahmotettuna tyylilajina, vaan jonkun laatimana panoksena siihen, miten elämää voi parantaa, siis useale ihmisele sopivana eikä sen ja sen tutun valintana. Ja niin en tarvitse niin montaa tavaraa ja olen vanhoihinkin tyytyväisempi, lähestyn niitä eri etäisyydeltä, eri tavoin ne elämäni avuksi ottaen."
* * *
27.7.2018
"
Money tree
"
3. September 2018
I guess that the right time to buy a money tree is in the very beginning of spring winter, when it isn't so extremely cold outdoors on the way home for the plant and when there is the increasing light of the whole spring and the warmth and continuing lightness of summer so that the plant gets a good start in it's new place to grow in in your home. So I guess that the start isn't always working out if one buys it some other time of the year. At least my money tree dropped some leaves and is now smaller than when I bought it."
Pienellä rahalla elämisen budjetointi
Lainaus http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/06/rahavarojen-riittavyys.html
"maanantai 15. kesäkuuta 2015
Suomessa peruseläminen maksaa enemmän kuin useimmissa maissa. Tarvitaan
asunto, jossa on lämmitys, aika terveellistä ruokaa ja vuodenajan säihin
sopivat vaatteet &kengät. Jollei ihmisellä itsellään ole työtä tai
muuten varoja näihin, niin yhteiskunta kustantaa ne halpoina mutta
kelvollisina. Jos ihminen tarvitsee tai haluaa jotakin peruselämisen
ylitse menevää, niin sitä pidetään kannustimena työhön, josta saisi
hyvää palkkaa.
Välttämättömistä menoista suminen ja ruoka ovat suurimmat, jotenjos niistä onnistuu säästämään jonin osan, niin sen on heti aika suuri huojennus rahatilanteeseen.
Asunnon vuokran määrää suurin piirtein huoneiden lukumäärä (pääsyynään talvilämmityskustannukset ja osuus taloyhtiön huoltokustannuksista). Huoneita pitäisi olla yhtä monta kuin asukkaita, niin on mukavin asua. Siihen yhteiskunnan tuetkin on mitoitettu. Liian iso asunto syö säästöt hetkessä, joten jos tarvitsee säästää, olisi tärkeää heti muuttaa sopivan vähän huoneita sisältävään kivaan asuntoon kivalla alueella, jonka vuokrakin on halvimmasta päästä, muttei välttämättä ihna halvin, koska jos uupuu asuntoon, niin muita kuluja tulee helposti enemmän. Asuinpaikkaa valitessa on olennaista myös lähikaupan tms käytetyn ruokakaupan hintataso, jonka pitäisi olla aika halpa tai halpa.
Ruokamenot kannattaa sovittaa alhaisemmiksi kuin mihin olisi tarkkaan laskien varaa, niin muuhun jää enemmänja joustonvaraa on. Jos syö ihan vain halvinta, syö liian yksipuolisesti ja jokin prakaa ja sitten onkin kallista kun joutuu paikkaamaan väärää ruokavaliota, huilaamaan ja hoitamaan vaivaa eikä ehkä pääse kauemmas halvimpaan kauppaan. Eli vaikka söisi halpaa, niin söisi ruokaympyrän mukaan ja vaihtelevasti, eli lähikaupan hintatason pitäisi olla laajalti riittävän halpa eikä vain muutamissa tuotteissa. Etenkin keskikaupungilla jotkin pikkukaupat voivat olla kalliita. Samoin jotkin syrjäseutujen kaupat voivat olla kaatumisvaarassa. Ihan pelkän halvimman sijasta pitäisi ostaa vaihtelevaisesti, terveellisesti ja mielitekojen sekä sään ym rasituksen mukaan halvimmasta päästä, esim. halvimpia ja toiseksihalvimpia, ja sallia osa tuotteista keskihintaisia jotta olisi vaihtelua ruokavaliossa ja tilaa mieliteoille. Jos jättää tilaa repsahduksille, esim. suklaapatukalle vähintään kerran viikossa mutta mieluummin muutaman kerran viikossa jotakin ekstraa, niin budjetissa on helmpompi pysyä.
Muut välttämättömät menot, kuten puhelin, kannattaa myös yrittää huolehtia halvalla kuntoon ilman, että tulee halpuuden puutteista lisälaskuja tai karhulaskuja.
Kierrätyksestä saa tavaraa halvalla. Kierrätyskeskuksessa T-paita voi maksaa euron ja talvitakki reilun kympin. Netissä http://www.tori.fi myy monenlaista käytettyä tavaraa ympäri maan, ja ilmoittaa saa siellä itsekin, mutta turvallisuudesta on tärkeää huolehtia, jollei sitä kukaan vahdi. Posti on hyvä vaihtoeto. Jos edes osan ostaa kierrätyksestä, on varaa ostaa joskus jotakin uutenakin, esim. halvemmista tavarataloista. Tässäkin tuntuu pätevän, että hintataso oikein, kyllin alas ja sitten lisäksi sen puitteissa tilaa tunteille, omille mieltymyksille, arvoille yms, repsahduksiakin joskus sallien jolleivät ole kalliita ja jätä ostamatta, jollet tarvitse tai jos on sellaisen elämäntavan osa, johon sinulla ei ole varaa. Tai mene töihin..."
"maanantai 15. kesäkuuta 2015
Rahavarojen riittävyys
Välttämättömistä menoista suminen ja ruoka ovat suurimmat, jotenjos niistä onnistuu säästämään jonin osan, niin sen on heti aika suuri huojennus rahatilanteeseen.
Asunnon vuokran määrää suurin piirtein huoneiden lukumäärä (pääsyynään talvilämmityskustannukset ja osuus taloyhtiön huoltokustannuksista). Huoneita pitäisi olla yhtä monta kuin asukkaita, niin on mukavin asua. Siihen yhteiskunnan tuetkin on mitoitettu. Liian iso asunto syö säästöt hetkessä, joten jos tarvitsee säästää, olisi tärkeää heti muuttaa sopivan vähän huoneita sisältävään kivaan asuntoon kivalla alueella, jonka vuokrakin on halvimmasta päästä, muttei välttämättä ihna halvin, koska jos uupuu asuntoon, niin muita kuluja tulee helposti enemmän. Asuinpaikkaa valitessa on olennaista myös lähikaupan tms käytetyn ruokakaupan hintataso, jonka pitäisi olla aika halpa tai halpa.
Ruokamenot kannattaa sovittaa alhaisemmiksi kuin mihin olisi tarkkaan laskien varaa, niin muuhun jää enemmänja joustonvaraa on. Jos syö ihan vain halvinta, syö liian yksipuolisesti ja jokin prakaa ja sitten onkin kallista kun joutuu paikkaamaan väärää ruokavaliota, huilaamaan ja hoitamaan vaivaa eikä ehkä pääse kauemmas halvimpaan kauppaan. Eli vaikka söisi halpaa, niin söisi ruokaympyrän mukaan ja vaihtelevasti, eli lähikaupan hintatason pitäisi olla laajalti riittävän halpa eikä vain muutamissa tuotteissa. Etenkin keskikaupungilla jotkin pikkukaupat voivat olla kalliita. Samoin jotkin syrjäseutujen kaupat voivat olla kaatumisvaarassa. Ihan pelkän halvimman sijasta pitäisi ostaa vaihtelevaisesti, terveellisesti ja mielitekojen sekä sään ym rasituksen mukaan halvimmasta päästä, esim. halvimpia ja toiseksihalvimpia, ja sallia osa tuotteista keskihintaisia jotta olisi vaihtelua ruokavaliossa ja tilaa mieliteoille. Jos jättää tilaa repsahduksille, esim. suklaapatukalle vähintään kerran viikossa mutta mieluummin muutaman kerran viikossa jotakin ekstraa, niin budjetissa on helmpompi pysyä.
Muut välttämättömät menot, kuten puhelin, kannattaa myös yrittää huolehtia halvalla kuntoon ilman, että tulee halpuuden puutteista lisälaskuja tai karhulaskuja.
Kierrätyksestä saa tavaraa halvalla. Kierrätyskeskuksessa T-paita voi maksaa euron ja talvitakki reilun kympin. Netissä http://www.tori.fi myy monenlaista käytettyä tavaraa ympäri maan, ja ilmoittaa saa siellä itsekin, mutta turvallisuudesta on tärkeää huolehtia, jollei sitä kukaan vahdi. Posti on hyvä vaihtoeto. Jos edes osan ostaa kierrätyksestä, on varaa ostaa joskus jotakin uutenakin, esim. halvemmista tavarataloista. Tässäkin tuntuu pätevän, että hintataso oikein, kyllin alas ja sitten lisäksi sen puitteissa tilaa tunteille, omille mieltymyksille, arvoille yms, repsahduksiakin joskus sallien jolleivät ole kalliita ja jätä ostamatta, jollet tarvitse tai jos on sellaisen elämäntavan osa, johon sinulla ei ole varaa. Tai mene töihin..."
Kauppiaan työstä
Lainaus https://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2017/01/12-tyossaan-kehtitymisesta.html
"tiistai 24. tammikuuta 2017
Kirjoitin tällaisen kirjoitelman kauppiaan työstä, mutten sitä niin
tunne. Ehkä se sopisi yhtä lailla muihinkin ammatteihin työssään
kehittymisen ohjeeksi?
"Suurissa marketeissa on paitsi vaihtuvuus suuri, myös ainakin osalla henkilökuntaa enemmän ammattitaitoa ja omistautumista työlleen kuin pienissä kaupoissa. Mitä siis tulisi pienen kaupan kauppiaaksi ryhtyvällä olla taitoja lisäksi, pelkän yrittämisen ja kauppiaana toimimisen perustaitojen lisäksi? Koulunpenkillä ei opita käytännön tekemistä, vaikka se yhtenä tavoitteena onkin. Koulussa syntyy urautunut työntekotapa, jolla ei löydä monia ratkaisuja, monia tekemisentapoja ja vaihtelevaa rytmiä tilanteen mukaan, mutta jonka sivistyksellä ja terveen järjen, kokonaiskuvallisuuden ja terveiden elämnäntapojen sekä tervehenklisyyden osaamisella voi nousta monien lyhytnäköisyydestä johtuvien ongelmien ylitse.
Jos pitää lemmikkieläimistä ja hankkii vaikkapa linnun, niin se on yksi askare: hankitaan tarvikkeita, tutustutaan lintuihin, löydetään sopivantyyppinen, ruokitaan ja laitetaan olot sille hyviksi, seurataan sen elämää ja osallistutaan sosiaalisesti. Vastaavasti esim. hiihtoretki kotona lämmittelyineen on yksi kokonaisuus. Kokonaisuusdet ovat erihenkisiä, kukin omantyyppisensä, ihan arkijärkisesti käsitettävästi eikä jotenkin puppulokeroon kuuluen. Vastaavasti kauppiaan työn hyvälaatuisuus ei synny putkimaisesta kaikkea työssään samalla tavalla kohtelemalla vaan ymmärtämällä elämän ilmiöitä, sukeltamalla niiden maailmoihin, olla kiinnostunut kaikenlaisesta työhön liittyvästä kuin nuor, joka jnoaa kokemuksia, tai vähän vanhempi, joka kaipaa virikkeitä, uusia maailmoita joihin sukeltaa, tai niin kuin vanha joka haluaa ymmärtää työnsä paikkaa maailmassa, tehdä elämää hyväksi monenlaisille työssään tapaamille asiakkaille. Niin joka työtehtävällä on oma rytminsä, omat tärkeät asiansa, oma henkensä, oam motivaationsa, ja kaupan kokonaisuus koostuu kaikista niistä."
* * *
Kaupoista kanssa tuollainen kirjoitelmani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
Rahoista http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html
"tiistai 24. tammikuuta 2017
12. Työssään kehittymisestä
"Suurissa marketeissa on paitsi vaihtuvuus suuri, myös ainakin osalla henkilökuntaa enemmän ammattitaitoa ja omistautumista työlleen kuin pienissä kaupoissa. Mitä siis tulisi pienen kaupan kauppiaaksi ryhtyvällä olla taitoja lisäksi, pelkän yrittämisen ja kauppiaana toimimisen perustaitojen lisäksi? Koulunpenkillä ei opita käytännön tekemistä, vaikka se yhtenä tavoitteena onkin. Koulussa syntyy urautunut työntekotapa, jolla ei löydä monia ratkaisuja, monia tekemisentapoja ja vaihtelevaa rytmiä tilanteen mukaan, mutta jonka sivistyksellä ja terveen järjen, kokonaiskuvallisuuden ja terveiden elämnäntapojen sekä tervehenklisyyden osaamisella voi nousta monien lyhytnäköisyydestä johtuvien ongelmien ylitse.
Jos pitää lemmikkieläimistä ja hankkii vaikkapa linnun, niin se on yksi askare: hankitaan tarvikkeita, tutustutaan lintuihin, löydetään sopivantyyppinen, ruokitaan ja laitetaan olot sille hyviksi, seurataan sen elämää ja osallistutaan sosiaalisesti. Vastaavasti esim. hiihtoretki kotona lämmittelyineen on yksi kokonaisuus. Kokonaisuusdet ovat erihenkisiä, kukin omantyyppisensä, ihan arkijärkisesti käsitettävästi eikä jotenkin puppulokeroon kuuluen. Vastaavasti kauppiaan työn hyvälaatuisuus ei synny putkimaisesta kaikkea työssään samalla tavalla kohtelemalla vaan ymmärtämällä elämän ilmiöitä, sukeltamalla niiden maailmoihin, olla kiinnostunut kaikenlaisesta työhön liittyvästä kuin nuor, joka jnoaa kokemuksia, tai vähän vanhempi, joka kaipaa virikkeitä, uusia maailmoita joihin sukeltaa, tai niin kuin vanha joka haluaa ymmärtää työnsä paikkaa maailmassa, tehdä elämää hyväksi monenlaisille työssään tapaamille asiakkaille. Niin joka työtehtävällä on oma rytminsä, omat tärkeät asiansa, oma henkensä, oam motivaationsa, ja kaupan kokonaisuus koostuu kaikista niistä."
* * *
Kaupoista kanssa tuollainen kirjoitelmani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
Rahoista http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html
Kankaiden ostamisesta
Lainaus http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html
"Ainakin villalangoissa on kutomiseen ohjeita, jotka tulevat haaveilun kautta esiin, kenties siis kankaissakin, että millaisen kivan tästä ompelisin, ja silloin se tarkoittaa, että pitäisi ommella vain lyhyen pätkää, niin, ettei ehdi työlästyä, ja sitten taas pitää taukoa ja haaveilla, että hienonhan siitä saisi, mutta että hyvä laatu tulisi tuosta viihtyvyydestä eikä tyylin tavoittelusta tms motivaationsa ryöstöviljelystä.
Haaveileminen kangasta iahillen ompelutaidfon lähteenä tarkoittaa kai, ettei saa budjetoida ompelutyötään tarkkaan vaan pikemminkin käyttää ensin vain esim. 2/3 budjetistaan tuota työtä varten ja ostaa loput tarvikkeet myöhemmin, kun kangas ja työn eteneminen kertovat, että mitä haluaa, ja olla silloin avoin uusille mahdollisuuksille, teeman variaatioille, kivoille ideoille, budjetin soien hinnan vaihteluille tyyliin saat tuon nyt halvemmalla, niin rahasi riittävät tuohon, mitä lisäksi tarvitset, jos tällä kertaa ostat tämän kivan hiukan kalliimman version, muttet suorastaan järjettömän tyyristä."
"Ainakin villalangoissa on kutomiseen ohjeita, jotka tulevat haaveilun kautta esiin, kenties siis kankaissakin, että millaisen kivan tästä ompelisin, ja silloin se tarkoittaa, että pitäisi ommella vain lyhyen pätkää, niin, ettei ehdi työlästyä, ja sitten taas pitää taukoa ja haaveilla, että hienonhan siitä saisi, mutta että hyvä laatu tulisi tuosta viihtyvyydestä eikä tyylin tavoittelusta tms motivaationsa ryöstöviljelystä.
Haaveileminen kangasta iahillen ompelutaidfon lähteenä tarkoittaa kai, ettei saa budjetoida ompelutyötään tarkkaan vaan pikemminkin käyttää ensin vain esim. 2/3 budjetistaan tuota työtä varten ja ostaa loput tarvikkeet myöhemmin, kun kangas ja työn eteneminen kertovat, että mitä haluaa, ja olla silloin avoin uusille mahdollisuuksille, teeman variaatioille, kivoille ideoille, budjetin soien hinnan vaihteluille tyyliin saat tuon nyt halvemmalla, niin rahasi riittävät tuohon, mitä lisäksi tarvitset, jos tällä kertaa ostat tämän kivan hiukan kalliimman version, muttet suorastaan järjettömän tyyristä."
Laskujen maksamisesta kivempaa
Lainaus tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html
"
Kirjoitran tähän nyt laskujen maksusta, vaikkei se ole opintoja tai
työtä Mutta se kumminkin pilaa elämää ja painaa niskassa ja olen
huomannut, että se taas johtuu siitä, että sen tekee väärin, eikä
niinkään laskunmaksusta sinällään. Eli:
Laskunmaksussa huonoimpia malleja ovat ne, jotka tekevät sitä tai laskujen perintää työkseen, sillä he keskustelevat juuri niiden kanssa pitkällisesti, joilla on hankaluukisa laskujen maksussa, esim. eivät viihdy ja jaksa yrittää. Lisäksi he tekevät sitä liikaa niin että laskuja pursuu korvista ulos. Samoin kireät luonteet, jotka vakuuttelevat tulevansa laskunmaksun kanssa erinomaisesti toimeen, tulevat kentieskireästi toimeen sen kanssa, mutta siitä mallia ottaessa tulee muille liian huono olo: ei viitsisi, kun hyvät puolet olivat toisen henkilökohtaisia piirteitä eivätkä kaikille sopivia.
Sen sijaan, jos itse maksaa laskuja, jotka allekirjoittaa, niin se ei tunnu pahalta vaan ihan tarpeelliselta. Jos esim. haluan lehden, niin tulen kyllä maksaneeksi sen parikymppiä ajallaan ja jää siitä olo, että lehti on tähdellinen, kyllä siitä maksan ihan mielelläni, jos vain rahaa on.
Mutta sitten jos lehti maksaa liikaa, esim. neljäkymppiä, niin jään miettimään, ett' onko se sen väärtti, kun budjetissani ei ole tilaa sitten lähess muulle kuin ruualle, bussilipulle, suokralle ja sähkölaskulle, ja toki vuokralle. Eli säästäväisyys, ajan ja vaivan uhraaminen säästämiselle ja jonkinlaisten raamien ja arvostusten kuvauksen laatiminen itselleen siitä, mihin kuluttaa ja minkä verran, auttaa pitämään laskunmaksun miellyttävänä.
Ikäviä laskuja aikanaan olivat esim. koulukirjat, kun en lukiota halunnut yhtään käydä, niin vanhemmat vain pakottivat ja sinne menivät isommat rahat kuin harrastuksiini, joiden tavallan olisin halunnut elää. Eli laskunmaksun miellyttäväksi tekeminen vaatii, ettet maksa toisten laskuja, joita et itse allekirjoita. Tai siis kai jotakin pientä voi maksaa, jos toinen haluaa, muttei pilata koko budjettia jollakin ikävällä.
Pakolliset laskut kuten puhelin ja netti, tarttis saada mahdollisimman edullisesti, niin jää hyvä mieli.
Huijauksista, kömmähdyksistä ja karhulaskuista jää paha mieli siinä määrin kuin niihin kuluu liikaa rahaa. Samoin kytktkaupoista, etenkään pakollisen oloisissa menoissa, jää paha mieli, kun sitä toista ei olisi halunnut ostaa.
Joskus olen pitänyt kirjaa menoistani. Se auttaa hahmottamaan, minne rahat katosivat ja mistä saisi vähällä vaivalla eniten säästöä. Se vain yleensä johtaa siihen, että alan miettiä, mihin haluan tuhlata rahani, ja niin ostan soittimen, oli minulla rahaa eli ei.
(Jos tästä syystä perinnän töitä jouduttaisiin jakamaan useammille osapäiväisille, niin perinnästä tms kokonaan pois vaihtaville seuraava työpaikka voisi esim. olla sihteerin puhtaaksikirjoitustyö: siinä saa olla niuho, tehdä aika lailla samanlaista, mutta löytää samalla uusia mielekkyyksiä, jotka muiden työpaikkojen kanssa sopivat hyvin yhteen. Usein on kai hyvä, että jostakin pois vaihtaessa ikään kuin nollaa tyylin, tekemisentavan ja asenteen ne osat, joista haluaa eroon. Eli esim. insinöörialoilta pois haluava lukisi kirjoja ja mm tiedettä, joka kenties tyylillisesti ja tekemisenä korvaisi laskemisen, ja jonka puolestaan laajempi sivistys ja muut tekemiset voisivat korvata, ja niin jäisi vanha tottumus insinöörityöhön pois ja omat kiinnostuksenkohteet ajan myötä tilalle.)"
"
Laskujen maksusta: kivempi tapa maksaa laskuja (parempi vapaa-aika)
Laskunmaksussa huonoimpia malleja ovat ne, jotka tekevät sitä tai laskujen perintää työkseen, sillä he keskustelevat juuri niiden kanssa pitkällisesti, joilla on hankaluukisa laskujen maksussa, esim. eivät viihdy ja jaksa yrittää. Lisäksi he tekevät sitä liikaa niin että laskuja pursuu korvista ulos. Samoin kireät luonteet, jotka vakuuttelevat tulevansa laskunmaksun kanssa erinomaisesti toimeen, tulevat kentieskireästi toimeen sen kanssa, mutta siitä mallia ottaessa tulee muille liian huono olo: ei viitsisi, kun hyvät puolet olivat toisen henkilökohtaisia piirteitä eivätkä kaikille sopivia.
Sen sijaan, jos itse maksaa laskuja, jotka allekirjoittaa, niin se ei tunnu pahalta vaan ihan tarpeelliselta. Jos esim. haluan lehden, niin tulen kyllä maksaneeksi sen parikymppiä ajallaan ja jää siitä olo, että lehti on tähdellinen, kyllä siitä maksan ihan mielelläni, jos vain rahaa on.
Mutta sitten jos lehti maksaa liikaa, esim. neljäkymppiä, niin jään miettimään, ett' onko se sen väärtti, kun budjetissani ei ole tilaa sitten lähess muulle kuin ruualle, bussilipulle, suokralle ja sähkölaskulle, ja toki vuokralle. Eli säästäväisyys, ajan ja vaivan uhraaminen säästämiselle ja jonkinlaisten raamien ja arvostusten kuvauksen laatiminen itselleen siitä, mihin kuluttaa ja minkä verran, auttaa pitämään laskunmaksun miellyttävänä.
Ikäviä laskuja aikanaan olivat esim. koulukirjat, kun en lukiota halunnut yhtään käydä, niin vanhemmat vain pakottivat ja sinne menivät isommat rahat kuin harrastuksiini, joiden tavallan olisin halunnut elää. Eli laskunmaksun miellyttäväksi tekeminen vaatii, ettet maksa toisten laskuja, joita et itse allekirjoita. Tai siis kai jotakin pientä voi maksaa, jos toinen haluaa, muttei pilata koko budjettia jollakin ikävällä.
Pakolliset laskut kuten puhelin ja netti, tarttis saada mahdollisimman edullisesti, niin jää hyvä mieli.
Huijauksista, kömmähdyksistä ja karhulaskuista jää paha mieli siinä määrin kuin niihin kuluu liikaa rahaa. Samoin kytktkaupoista, etenkään pakollisen oloisissa menoissa, jää paha mieli, kun sitä toista ei olisi halunnut ostaa.
Joskus olen pitänyt kirjaa menoistani. Se auttaa hahmottamaan, minne rahat katosivat ja mistä saisi vähällä vaivalla eniten säästöä. Se vain yleensä johtaa siihen, että alan miettiä, mihin haluan tuhlata rahani, ja niin ostan soittimen, oli minulla rahaa eli ei.
(Jos tästä syystä perinnän töitä jouduttaisiin jakamaan useammille osapäiväisille, niin perinnästä tms kokonaan pois vaihtaville seuraava työpaikka voisi esim. olla sihteerin puhtaaksikirjoitustyö: siinä saa olla niuho, tehdä aika lailla samanlaista, mutta löytää samalla uusia mielekkyyksiä, jotka muiden työpaikkojen kanssa sopivat hyvin yhteen. Usein on kai hyvä, että jostakin pois vaihtaessa ikään kuin nollaa tyylin, tekemisentavan ja asenteen ne osat, joista haluaa eroon. Eli esim. insinöörialoilta pois haluava lukisi kirjoja ja mm tiedettä, joka kenties tyylillisesti ja tekemisenä korvaisi laskemisen, ja jonka puolestaan laajempi sivistys ja muut tekemiset voisivat korvata, ja niin jäisi vanha tottumus insinöörityöhön pois ja omat kiinnostuksenkohteet ajan myötä tilalle.)"
Savonlinnassa kivasti pidettyjä kauppoja
Lainaus http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
"
Saonlinnan Tokmanni muutti keskustasta Nojamaalle, toiottaasti
eipysyvästi. Katselin heidän mainostaan ja mietin, miten alikoima ja
tyyli muuttuat kauppapaikan aihdoksen myötä, mutta sitten huomasin saman
mainoksen olean koko maahan, Tokmanni-ketjun mainos. Mutta ehkä osa
tuotteista on myymäläkohtaisia ja teárjoukset ain yhteisiä. Sitä aan
olen ihmetellyt, kun Savonlinnan kaupat aikuttaat kivasti pidetyiltä,
niin onko se jokin taito, jota ketjun muiden etäisempien paikkakuntien
kaupoilla ei ole? Ja onko se jokin tietoinen tieto-taito vai
paikkakuntalaisuuden seurausta?
Savonlinnaan tulee paljon matkailijoita: mökkeilijöitä ja kesälomalaisia. Heille pohditaan tietenkin, että mitä he haluaisivat ostaa, ja moni taara tai ruoka on tavallinen tarkoitukseensa hyvä ja mökkeilymäisen mukava. Pohditaanko jossakin muualla, mitä tyyppiä paikkakunnan ihmiset ovat sen sijaan että pohdittaisiin, mitä väki haluaa ostaa?
Savonlinnassa tehdään kai paljon käsitöitä, joten väki katsoo herkemmin käsityöläisen vinkkelistä ostamiaan esineitä, ja tunnistaa silloin kai paremmin, miten ne on ajateltu käyttäjilleen sopiviksi ja mitä käsityöläinen on ammatissaan tavoitellut: mm sopivuutta eri ikäisille, eri ammattien ihmisille, eri elämäntilanteisiin, naisilleja miehille jne ja sitä että opettaisivat jotakin elämästä, mitä nämä haluavat oppia ja mitä vanhempi väki osaa opettaa. http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
Savonlinnassa on painotus käytännön aloilla, jolloin ammattitaidon laatuvaatimuksiin tulee eri asioita kuin akateemisilla tai koulupohjalta. Ei ole montaa rientoa ja iltaisin vaikuttaa vaaralliselta liikkua, niin ollaan paljon kotona ja opitaan omalta pohjalta, mm taiteiden ja uskonnon sekä mökkeilyn taitojen tuella, taitavammiksi käytännön asioissa. Kaupan sisäänostajalla näitä olisi mm se, että on käyttänyt joitakin tuotteita niin, että on touchi siihen, millainen on hyvä tavara siihen tarkoitukseen ja mitä rahalla kannattaa ostaa ja mikä taas on tarpeettoman kallista. Kai siis paljon elämänkokemusta ja taitoja omaava vanhus sisäänostajana. Ja kommunikoida tuotteiden käyttötavat myyjille kunnolla, luulen. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
Savonlinnan suurtapahtuma ovat kesäiset oopperajuhlat, mikä luo taiteiden harrastamiselle edullista ympäristöä, ja jos kauppa on joka kohden täydellinen ja tarpeellinen, käytännössä mukava ja hyvin toimiva, niin kai se silloin on parempi kauppana. Luonto, Itä-Savo-lehti, oopperaharrastineisuus & taiteet, uskonto, vanhempi väki, lomailun haaveenomaisuus, tavarat matkamuistoina ja elämän kohokohtein merkitys matkailulle tuovat painotusta korkeampaan laatuun päin, sekä ostajille että kauppojen henkilökunnalle.
(25.12.2016 Kirjoitin ostoksissa onnistumisesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html mutta lieneeköhän tämä nyt sama kuin tuo aiempi linkki.)
* * *
23.3.2017 Tuotteiden valmistajille tarpeellisten lahjojen ja taitojen oppimisesta jotakin blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
15.7.2017 Savonlinnan kaupoilta oppimisesta jotakin http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/07/savonlinnan-kaupoilta-oppimisesta.html
"
"
perjantai 18. marraskuuta 2016
Savonlinnassa kivasti pidettyjä kauppoja
Savonlinnaan tulee paljon matkailijoita: mökkeilijöitä ja kesälomalaisia. Heille pohditaan tietenkin, että mitä he haluaisivat ostaa, ja moni taara tai ruoka on tavallinen tarkoitukseensa hyvä ja mökkeilymäisen mukava. Pohditaanko jossakin muualla, mitä tyyppiä paikkakunnan ihmiset ovat sen sijaan että pohdittaisiin, mitä väki haluaa ostaa?
Savonlinnassa tehdään kai paljon käsitöitä, joten väki katsoo herkemmin käsityöläisen vinkkelistä ostamiaan esineitä, ja tunnistaa silloin kai paremmin, miten ne on ajateltu käyttäjilleen sopiviksi ja mitä käsityöläinen on ammatissaan tavoitellut: mm sopivuutta eri ikäisille, eri ammattien ihmisille, eri elämäntilanteisiin, naisilleja miehille jne ja sitä että opettaisivat jotakin elämästä, mitä nämä haluavat oppia ja mitä vanhempi väki osaa opettaa. http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
Savonlinnassa on painotus käytännön aloilla, jolloin ammattitaidon laatuvaatimuksiin tulee eri asioita kuin akateemisilla tai koulupohjalta. Ei ole montaa rientoa ja iltaisin vaikuttaa vaaralliselta liikkua, niin ollaan paljon kotona ja opitaan omalta pohjalta, mm taiteiden ja uskonnon sekä mökkeilyn taitojen tuella, taitavammiksi käytännön asioissa. Kaupan sisäänostajalla näitä olisi mm se, että on käyttänyt joitakin tuotteita niin, että on touchi siihen, millainen on hyvä tavara siihen tarkoitukseen ja mitä rahalla kannattaa ostaa ja mikä taas on tarpeettoman kallista. Kai siis paljon elämänkokemusta ja taitoja omaava vanhus sisäänostajana. Ja kommunikoida tuotteiden käyttötavat myyjille kunnolla, luulen. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
Savonlinnan suurtapahtuma ovat kesäiset oopperajuhlat, mikä luo taiteiden harrastamiselle edullista ympäristöä, ja jos kauppa on joka kohden täydellinen ja tarpeellinen, käytännössä mukava ja hyvin toimiva, niin kai se silloin on parempi kauppana. Luonto, Itä-Savo-lehti, oopperaharrastineisuus & taiteet, uskonto, vanhempi väki, lomailun haaveenomaisuus, tavarat matkamuistoina ja elämän kohokohtein merkitys matkailulle tuovat painotusta korkeampaan laatuun päin, sekä ostajille että kauppojen henkilökunnalle.
(25.12.2016 Kirjoitin ostoksissa onnistumisesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html mutta lieneeköhän tämä nyt sama kuin tuo aiempi linkki.)
* * *
23.3.2017 Tuotteiden valmistajille tarpeellisten lahjojen ja taitojen oppimisesta jotakin blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
15.7.2017 Savonlinnan kaupoilta oppimisesta jotakin http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/07/savonlinnan-kaupoilta-oppimisesta.html
"
Lankojen ostamisesta
Lainaus sivulta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
"Lankojen valitsemisesta
Langoillaon tuntunut olevan kovin paljon väliä. Tässävillapaidan alussa on käsinkutomisen tunnelmainen liukuvörjätty lanka, jonka tyyli, tunnelma jotenkin auttaa oppimaan kutomista. Yleensä, kun näkee kaupassa lankoja, niin ne tuovat jonkin tunnelmavaikutelman ja tuovat mieleen jonkin työntekotavan ja jonkin vaatekappaleen,mihin ne ainakin minuntyyppiselläni ihmiselläsopisivat, jos haluaisin sellaista. Ja niin en esim. osta tietynväristäniinkään vaan sellaisen,joka tuo mieleen elämäntapahaaveen tms, joka minulla on, enkä osta sellaista, jokaon eri ihmistyypin mieltymys, jota en jaa. Ja niin lanka sitten, jos se on hyvin laadittu, neuvoo kutojaa. Esim. tämän langan kanssa on helppo unelmoida villapaidasta ja kutomistaidosta. Samoin katson tarjoukset: joku kokenut myyjä tietää, että tähän vuodenaikaan on hyväkutoa tuollasita, ja aloittelijana noudatan niistä ohjeista niitä,joihin minullaon hyvämotivaatio, enkäosta tavallisesta tai erikoishyllystä lankoja, joident yyppiä en tunne, koska ne on varmaankin tarkoitettujohonkin tiettyyn,mitä en nyt - vielä? - ole tekemässä.
(Nämä kaikki langat olen ostanut Savonlinnan K-CityMarketista, joka on vaikuttanut kovin osaavaiselta kaupalta.)"
"Lankojen valitsemisesta
Langoillaon tuntunut olevan kovin paljon väliä. Tässävillapaidan alussa on käsinkutomisen tunnelmainen liukuvörjätty lanka, jonka tyyli, tunnelma jotenkin auttaa oppimaan kutomista. Yleensä, kun näkee kaupassa lankoja, niin ne tuovat jonkin tunnelmavaikutelman ja tuovat mieleen jonkin työntekotavan ja jonkin vaatekappaleen,mihin ne ainakin minuntyyppiselläni ihmiselläsopisivat, jos haluaisin sellaista. Ja niin en esim. osta tietynväristäniinkään vaan sellaisen,joka tuo mieleen elämäntapahaaveen tms, joka minulla on, enkä osta sellaista, jokaon eri ihmistyypin mieltymys, jota en jaa. Ja niin lanka sitten, jos se on hyvin laadittu, neuvoo kutojaa. Esim. tämän langan kanssa on helppo unelmoida villapaidasta ja kutomistaidosta. Samoin katson tarjoukset: joku kokenut myyjä tietää, että tähän vuodenaikaan on hyväkutoa tuollasita, ja aloittelijana noudatan niistä ohjeista niitä,joihin minullaon hyvämotivaatio, enkäosta tavallisesta tai erikoishyllystä lankoja, joident yyppiä en tunne, koska ne on varmaankin tarkoitettujohonkin tiettyyn,mitä en nyt - vielä? - ole tekemässä.
(Nämä kaikki langat olen ostanut Savonlinnan K-CityMarketista, joka on vaikuttanut kovin osaavaiselta kaupalta.)"
Ostoksissa onnistumisesta
Lainaus http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
"
Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä
ostos kestää pitkään ja sopii moneen, vaikka olisi halpa. Se siis korvaa
monta vähemmän osuvaa ostosta ja tuo paremman viihtyvyyden ja sopii
tekemisiin paremmin.
Lainaan tähän nuo kaksi kirjoitusta tässä blogissa tavaroiden ym esim. ruokien ostamisesta:
"Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."
"
Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."
Pääkaupunkiseudulla kuulin vanhempieni sanovan vihresiin liittyen, että olisi kiva, jos tavarat eivät olisi niin tärkeitä. Vihreiden suhteesta tavaroihin ja kuluttamiseen arvelen monen yrittävän samaan suuntaan. Ruuasta kuulin tuumittavan, että jos se ei ole niin hyvää, niin ehkei sitä niin helposti syö liikaa eikä tule ruokakeskeiseksi ja menetä elämälaatuaan. Mutten kyllä näin jälkikäteen usko sen menevän niin, vaan jos syö väärin, niin helpommin jää ruokaan kiinni, kun on jokin ravinnontarve täyttämättä, on vähän kuin sairas moni lihava tuosta syystä. Eli arempi ostaa monenelaista terveellistä ruokaa niin kuin mieli tekee kunakin vuodenaikana syödä ja kuunnella mielitekojaankin, sillä kai oma luonto ruuastakin jotakin ymmärtää. Tavarihin sovellettuna sama ohje menee pieleen, sillä jos ostaa huonon tavaran, niin tarvitsee toisen paikkaamaan, ja niin kulutus lisääntyy. Jos olisi ostanut oikein hyvän tavaran, olis selvinnyt sillä vuosia ja muut eivät olisi kelvanneet vaan jääneet ostamatta, tai ainakin sen olisi voinut antaa eteenpäin uudelle käyttäjälle.
Tavaroita valmistavat käsityöläiset. Varsin harva tavara on oikeasti tehdastekoa, vaan joku tekee osat, joku kokoaa, joku suunnittelee ulkonäön, joka kai vanhus osaa suunnitella hyvän käyttää ja miettiä, miten se olisi eri ihmisryhmille juuri sopiva. Niinpä kauppojen tuotteet eivät ole kaikki samasta muotista vaan tyypillisesti tuon paikkakunnan henkisten käsityöläisten tekemiä, joista tuotteista kaupan myyjä tms on valinnut kaupan hengen mukaisella tavalla hyvän käyttää.
Savonlinnassa asuessa vaikuttaa siltä, että kauppoja, paikkakuntia ja tyylejä on pehmentäviä, jotka tuovat voimia, jos jokin on ollut rankka, kuten vaikka K-kaupa, vapaa-aika, mökkeily, taide, uskonto, ja on karsivia tyylejä, jos ei pysy perässä moisissa hienouksissa tai kokee ne liian lähelle tuleviksi. Karsiva tyyli menee usein koulun ym opintojen kanssa, koska ei muuten osaisi. Lisäävä tyyli sen sijaan yrittää nostaa taitotasoa.
Ihmisillä on monia eri perspektiivejä, vain lapsena oli koulu kaikille tavallaan sama. Siksi tavaroita ei ole lapsuuden jälkjeen niin selkeästi hyvä perusttu tuohon -tyylisiä, vaan pikemminkin, että oletko tätä ihmisryhmää arostuksiltasi, lähdetkö sen mukaan tätä käyttäksesi, edes himpun verran ja ruuan avulla eroa pehmentäen.
Jos on ostettava jotakin, niin olisi mietittävä sekä sitä, mikä olisi hyvä, että millaisen elämäntavan osa se olisi, esim- käytännön tekemistä käsitöiden tapaan ja kotona oleilua. Niib sitten osaa ostaa siihen tarkoitukseen eikä jotenkin eri lokeroon kuuluvan, jota siis olisi hankala käyttää, jollei sitä ole kovin hyvin suunniteltu moneen kumminkin sopivaksi. Kenties tekee hyvää miettiä myös, että ketkä tuota aihetta yleensä harrastavat ja mikä elämäntapa, tekemisentapa, sosiaalinen tyyli ja arvomaailma heillä tuohon tekemiseen liittyen on.
Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa.
Hyvä tuote ei ole yleensä hinnasta kiinni vaan se on kiinni siitä, mihin ihmisryhmään kuulut: työssä käyvä, opiskelija, teini, kotiäiti, vanhus, sillä erityyppisten ihmisten toiveet tavaroille ovat erilaiset, mm niiden kestävyydelle ja ulkonäölle sekä tyylille. Jos olet nuori, niin sinulle usein riittää perustuote, joka sopii ensimmäiseksi tutustumiseksi tuontyyppisiin tavaroihin. Ja jos jaksat huoltaa jotakin tavaraa tai vaatetta huolella, niin se ei mene niin helposti huonoksi, mutta toki materiaaliin pitää kiinnittää huomiota: keskihintaiset usein kestävät paremmin kuin halvin. Sen sijaan, että olisit ostanut kaksi halvinta, osta hyvä keskihintainen(?), yksi vain mutta sellainen mistä on iloa pitkään.
Oiskohan noista linkeistä iloa tähänkin, soeltamalla tähän aiheeseen siis:
Sisustamisesta: nätti ja viihtyisä, toimiva ja näyttäväkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html (osta harvoin, etsi teema, joka tekee elämästä hyää)
Siivoaminen kiemmaksi http://tienraivaajat.blogspot.
Ruuanlaitosta samalla rahalla ja taidolla parempaa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html (tunteilla on oma viisautensa)
Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html (opettele uusia taitoja näin)
15.11.2016 Tuotteista pitäisi siis ymmärtää, että käsityöläinen on ne tehnyt, ja olla joskus miettinyt, että mitä jos ryhtyisin käsityöläiseksi, vaikkapa kutomaan sukkia tai villapaitoja, niin millainen olisi hyvä sukka, millaiset sopisivat monelle, keitä he olisivat, miksi juuri sellaiset sukat heille, mitkä ovat hyvän villasukan piirteitä, mitä on se tyyli, josta minkä ikäkauden ja tyypin ihmiset pitävät ja miksi, miten oppisin sellaiset hyvin, ja elämäntapa, mikä olisi hyvä terveellinen elämäntapa, miten kiehtova, miten sen voi oppia sukista, mitä käytännönläheistä se sukilta vaatii, entä villapaidoilta, mikä on hyväätekevä suunta kunkin kehittyä, miten saada laatusukkia huokealla, jne
* * *
Saonlinnalaisten kauppiaiden taidoista http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
Taitojen oppimisen ohjeita http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
* * *
11.6.2017 Elämäntapahaave ostoskriteerinä ei siis tarkoita tuotteen valmistajan matkimista. Tuotteen tekeminen voi olla tylsää ja se tuottaa ei-niin-kivaa tyyliä tuotteeseen, minkä moni paikkaa ruuan tuomalla jaksavaisella mielellä. Mutta tuote on tehty johonkin tarkoitukseen, tietyn tekemisen välineeksi tms ja se siis sopii sellaista tekemistä sisältävään elämäntapaan, jota siis tuotteen valmistaja ei elä vaan on käsityöläinen, tehdastyöläinen tms. Kuitenkin hänellä voi olla kokemuksen ja taidon tuomaa näkemystä siitä, miten tuota elämäntapaa on hyvä harrastaa ja mitä eri karkeat ihmisryhmät kaipaavat sen tuotteilta. Tuote kai usein yrittää luoda lokeron, jonka suojissa olisi hyvä tuota aihepiiriä harrastaa, esim.t ierttyjen tuotteen muotoilussa näkyviuen arvojen seurassa tai tietyt asiat tuotteessa hyvin huolehdittuina. Tuotteen tyyliä ei siis ole tarkoitettu tarkkaan matkittavaksi, nuorillakaan käyttäjillä, vaan se on ikään kuin ilmaan heitetty pallo: nappaa kiinni ja tee mitä mielit, omalla tavallasi, mutta tähän tekemiseen se sopii. Usein tuotteen tyyli paitsi viittaa ikäryhmään ja sukupuoleen (jotka kertovat elämäntilanteesta ja siis siitä, mitä tuotteelta odottaa, esim. nuori aikuinen juuri omaan kotiin muuttanut, lapsiperhe jolla pieniä lapsia, vanhus, tyttö etsimässä jotakin kivaa omaa elämää aloittaakseen vaikka on vielä lapsi, tms), myös neuvoo taitoja, tyypillisesti että tarkkaan katsoen, tunnelmatajuisesti ja ainakin noin tarkkaan tehden. Mutta se ei siis yritä olla sellainen kuin itse tehty vaate, juuri sopiva, vaan ikään kuin karkea lokero, käyttöesine eikä asuste, tai jos on asuste, niin aika persoonallisella tavalla käytettävä eikä juuri tuotteen perustyylin mukaan kaavamaisesti, luulen.
* * Ä
(21.7.2017 Tietokoneen (tai muun tavaran?) värin ja tyylin valitsemisesta http://feelingcomputers.blogspot.fi/2017/07/user-friendliness-of-present-day.html )
Tästä blogista myöhempää
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."
"
"
Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos korvaa monta huonoa ostosta
Lainaan tähän nuo kaksi kirjoitusta tässä blogissa tavaroiden ym esim. ruokien ostamisesta:
"Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."
"
Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."
Pääkaupunkiseudulla kuulin vanhempieni sanovan vihresiin liittyen, että olisi kiva, jos tavarat eivät olisi niin tärkeitä. Vihreiden suhteesta tavaroihin ja kuluttamiseen arvelen monen yrittävän samaan suuntaan. Ruuasta kuulin tuumittavan, että jos se ei ole niin hyvää, niin ehkei sitä niin helposti syö liikaa eikä tule ruokakeskeiseksi ja menetä elämälaatuaan. Mutten kyllä näin jälkikäteen usko sen menevän niin, vaan jos syö väärin, niin helpommin jää ruokaan kiinni, kun on jokin ravinnontarve täyttämättä, on vähän kuin sairas moni lihava tuosta syystä. Eli arempi ostaa monenelaista terveellistä ruokaa niin kuin mieli tekee kunakin vuodenaikana syödä ja kuunnella mielitekojaankin, sillä kai oma luonto ruuastakin jotakin ymmärtää. Tavarihin sovellettuna sama ohje menee pieleen, sillä jos ostaa huonon tavaran, niin tarvitsee toisen paikkaamaan, ja niin kulutus lisääntyy. Jos olisi ostanut oikein hyvän tavaran, olis selvinnyt sillä vuosia ja muut eivät olisi kelvanneet vaan jääneet ostamatta, tai ainakin sen olisi voinut antaa eteenpäin uudelle käyttäjälle.
Tavaroita valmistavat käsityöläiset. Varsin harva tavara on oikeasti tehdastekoa, vaan joku tekee osat, joku kokoaa, joku suunnittelee ulkonäön, joka kai vanhus osaa suunnitella hyvän käyttää ja miettiä, miten se olisi eri ihmisryhmille juuri sopiva. Niinpä kauppojen tuotteet eivät ole kaikki samasta muotista vaan tyypillisesti tuon paikkakunnan henkisten käsityöläisten tekemiä, joista tuotteista kaupan myyjä tms on valinnut kaupan hengen mukaisella tavalla hyvän käyttää.
Savonlinnassa asuessa vaikuttaa siltä, että kauppoja, paikkakuntia ja tyylejä on pehmentäviä, jotka tuovat voimia, jos jokin on ollut rankka, kuten vaikka K-kaupa, vapaa-aika, mökkeily, taide, uskonto, ja on karsivia tyylejä, jos ei pysy perässä moisissa hienouksissa tai kokee ne liian lähelle tuleviksi. Karsiva tyyli menee usein koulun ym opintojen kanssa, koska ei muuten osaisi. Lisäävä tyyli sen sijaan yrittää nostaa taitotasoa.
Ihmisillä on monia eri perspektiivejä, vain lapsena oli koulu kaikille tavallaan sama. Siksi tavaroita ei ole lapsuuden jälkjeen niin selkeästi hyvä perusttu tuohon -tyylisiä, vaan pikemminkin, että oletko tätä ihmisryhmää arostuksiltasi, lähdetkö sen mukaan tätä käyttäksesi, edes himpun verran ja ruuan avulla eroa pehmentäen.
Jos on ostettava jotakin, niin olisi mietittävä sekä sitä, mikä olisi hyvä, että millaisen elämäntavan osa se olisi, esim- käytännön tekemistä käsitöiden tapaan ja kotona oleilua. Niib sitten osaa ostaa siihen tarkoitukseen eikä jotenkin eri lokeroon kuuluvan, jota siis olisi hankala käyttää, jollei sitä ole kovin hyvin suunniteltu moneen kumminkin sopivaksi. Kenties tekee hyvää miettiä myös, että ketkä tuota aihetta yleensä harrastavat ja mikä elämäntapa, tekemisentapa, sosiaalinen tyyli ja arvomaailma heillä tuohon tekemiseen liittyen on.
Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa.
Hyvä tuote ei ole yleensä hinnasta kiinni vaan se on kiinni siitä, mihin ihmisryhmään kuulut: työssä käyvä, opiskelija, teini, kotiäiti, vanhus, sillä erityyppisten ihmisten toiveet tavaroille ovat erilaiset, mm niiden kestävyydelle ja ulkonäölle sekä tyylille. Jos olet nuori, niin sinulle usein riittää perustuote, joka sopii ensimmäiseksi tutustumiseksi tuontyyppisiin tavaroihin. Ja jos jaksat huoltaa jotakin tavaraa tai vaatetta huolella, niin se ei mene niin helposti huonoksi, mutta toki materiaaliin pitää kiinnittää huomiota: keskihintaiset usein kestävät paremmin kuin halvin. Sen sijaan, että olisit ostanut kaksi halvinta, osta hyvä keskihintainen(?), yksi vain mutta sellainen mistä on iloa pitkään.
Oiskohan noista linkeistä iloa tähänkin, soeltamalla tähän aiheeseen siis:
Sisustamisesta: nätti ja viihtyisä, toimiva ja näyttäväkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html (osta harvoin, etsi teema, joka tekee elämästä hyää)
Siivoaminen kiemmaksi http://tienraivaajat.blogspot.
Ruuanlaitosta samalla rahalla ja taidolla parempaa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html (tunteilla on oma viisautensa)
Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html (opettele uusia taitoja näin)
15.11.2016 Tuotteista pitäisi siis ymmärtää, että käsityöläinen on ne tehnyt, ja olla joskus miettinyt, että mitä jos ryhtyisin käsityöläiseksi, vaikkapa kutomaan sukkia tai villapaitoja, niin millainen olisi hyvä sukka, millaiset sopisivat monelle, keitä he olisivat, miksi juuri sellaiset sukat heille, mitkä ovat hyvän villasukan piirteitä, mitä on se tyyli, josta minkä ikäkauden ja tyypin ihmiset pitävät ja miksi, miten oppisin sellaiset hyvin, ja elämäntapa, mikä olisi hyvä terveellinen elämäntapa, miten kiehtova, miten sen voi oppia sukista, mitä käytännönläheistä se sukilta vaatii, entä villapaidoilta, mikä on hyväätekevä suunta kunkin kehittyä, miten saada laatusukkia huokealla, jne
* * *
Saonlinnalaisten kauppiaiden taidoista http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
Taitojen oppimisen ohjeita http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
* * *
11.6.2017 Elämäntapahaave ostoskriteerinä ei siis tarkoita tuotteen valmistajan matkimista. Tuotteen tekeminen voi olla tylsää ja se tuottaa ei-niin-kivaa tyyliä tuotteeseen, minkä moni paikkaa ruuan tuomalla jaksavaisella mielellä. Mutta tuote on tehty johonkin tarkoitukseen, tietyn tekemisen välineeksi tms ja se siis sopii sellaista tekemistä sisältävään elämäntapaan, jota siis tuotteen valmistaja ei elä vaan on käsityöläinen, tehdastyöläinen tms. Kuitenkin hänellä voi olla kokemuksen ja taidon tuomaa näkemystä siitä, miten tuota elämäntapaa on hyvä harrastaa ja mitä eri karkeat ihmisryhmät kaipaavat sen tuotteilta. Tuote kai usein yrittää luoda lokeron, jonka suojissa olisi hyvä tuota aihepiiriä harrastaa, esim.t ierttyjen tuotteen muotoilussa näkyviuen arvojen seurassa tai tietyt asiat tuotteessa hyvin huolehdittuina. Tuotteen tyyliä ei siis ole tarkoitettu tarkkaan matkittavaksi, nuorillakaan käyttäjillä, vaan se on ikään kuin ilmaan heitetty pallo: nappaa kiinni ja tee mitä mielit, omalla tavallasi, mutta tähän tekemiseen se sopii. Usein tuotteen tyyli paitsi viittaa ikäryhmään ja sukupuoleen (jotka kertovat elämäntilanteesta ja siis siitä, mitä tuotteelta odottaa, esim. nuori aikuinen juuri omaan kotiin muuttanut, lapsiperhe jolla pieniä lapsia, vanhus, tyttö etsimässä jotakin kivaa omaa elämää aloittaakseen vaikka on vielä lapsi, tms), myös neuvoo taitoja, tyypillisesti että tarkkaan katsoen, tunnelmatajuisesti ja ainakin noin tarkkaan tehden. Mutta se ei siis yritä olla sellainen kuin itse tehty vaate, juuri sopiva, vaan ikään kuin karkea lokero, käyttöesine eikä asuste, tai jos on asuste, niin aika persoonallisella tavalla käytettävä eikä juuri tuotteen perustyylin mukaan kaavamaisesti, luulen.
* * Ä
(21.7.2017 Tietokoneen (tai muun tavaran?) värin ja tyylin valitsemisesta http://feelingcomputers.blogspot.fi/2017/07/user-friendliness-of-present-day.html )
Tästä blogista myöhempää
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."
"
Tonttu maalla
Luen tässä kirjaa tontuista: Suomen kansan tonttuaarre. Ja siitä tuli mieleeni, että onko maalla apeampaa kuin ennen, jos tonttuja eiole yhtä paljon. Onko kaupan valikoima sovitettu liiaksi kaupunkiin, elämässä viihtyminen siirtynyt kaupunkikeskeiseen elämäntapan sovitetuksi kaikissa tuotteissa? Vai onko niin, että maanviljelijöille hyvän elämän tuojia myydään kyllä, muta jostain syystä heillä ei niistä perustarvikkeita ole tai on väärälle ihmiselle, esim. vanhemmilleen tai jollekin muulle ihmistyypille sovitettuna, muttei itselleen? Perivätkö he maatilan perusvälineineen? Pitäisikö heidän vaihtaa maatilaa itseään kiehtovaan, omantyyliseensä, omalle ihmistyypilleen hyvään? Ja kanssa ostaa oman maun mukaan haravat, ämpärit, saappat ja mitä lie eikä tavan tms.
* * *
Tontuista vielä: tuo kirja antoi kuvan, että tonttu on jokseenkin sama kuin hyvin sujuvan viihtyisän tekemisen ilmapiiri, joka voi olla osin paikalla, osin esim. soittimella tai sillä että tuo tekeminen on elämäntapaan hyväätekevä lisä, usein jotenkin ihmisen perusluonnonmukainen. Mutta sai vaikutelman, että tuo olisi ihmisille vain ilmapiiri ja sujuvuus, ei tonttuhahmo. Sen sijaan insinöörisuuntautunut, joka eipidä toisten viihtymisestä, saattaisi sanoa, ettö "äsken siinä luonasi oli tonttu, näin sen, näitkö sinä sen tontun", mihin toinen, että "ei tonttu, en minä mitään tonttua ole nähnyt, ei kun tää on vaan tää mun tekeminen niin mukavaa, sitä sinä varmaan luulit tontuksi", mihin insinöörisuuntautunut, et "oiskohan, oli siinä tonttu, mä näin, eiks tol oo tonttuja, ei toi huomaa niitä, ei sil oo tonttuja" ja niin jollain keinolla insinöörisuuntautuneet poistaisivat hyvin viihtyvän tekemisen elementit,siksi kai, että he saavat muilta ohjeita, miten kehittyä ymmärtäväisemmiksi muun elämän asioissa, ihan toisin kuin nuo muuhun elämään suuntautuneet
* * *
17.11.2017 Katselin vielä tuota tonttukirjaa. Tunttu tuntui liittyvän hyvähenkiseen elämiseen, vähän niin kuin jos mukana tulleet myös pitävät paikasta tai touhusta, niin kuin kaverit,lapset, lemmikit, paikan ihmisille ystävälliset eläimet ja lähistön vanhukset tai muutoin elämänviisas väki.
Sanottiin mm että saunatonttu huolehti, ettei saunassa viivytty liian pitkään. Asioita eiu saa kuluttaa loppuun. On hyvä että tervehenkisen perinteisen hyväksi koetun elämäntavan muut elementit saavat myös tilaa, aikansa ja energiansa.
Sanottiin, että tonttu saattoi pitää järjestystä, jottei riehuttu liikaa kuin pahanteossa. Silloin kun asioita pidetään tärkeinä, niiden tarvitsemaa tilaa ja rauhaa vaalitaan, annetaan niille paikkansa, kunnioitetaan niitä, ja se usein syntyy siitä, että ne ovat tekemisenä hyvin rullaavia ja viihtyisiä,porukan yhteinen harrastus.
Se, ettei asioita kuluteta loppuun, kertoo myös ihmissuhteista sen, että on hyvä kun kukin tekee omaan tahtiinsa omia tekemisiä ja perheen tms ryhmän tekemisen lomittuvat toissinsa, saavat virkistystä toisten aikatauluista, toiveista, vaihtelusta - sen sijaan, että olisi totuttu kaava, jolla tehdään, uupuneina yksitoikkoiseen toistoon, venttaamiseen ja raatamiseen, aina samoihin hankaluuksiin, joustonpuutteeseen ja vaihtelun puutteeseen. On parempi kuin perheen kullakin osalla on oma elämä,ja ystävillä myös,samaten tuttavilla.
* * *
7. syyskuuta 2018 Tontuista: http://eroonmasennuksesta.blogspot.com/2018/09/tonttukirjaa-katseltuani.html
7. lokakuuta 2018 Tuon kirjoituksen kun käänsin englanniksi, niin jotenkin jäin kiinni aiheeseen, kun englanniksi sillä olisi ollut paljon suurempi kysyntä jossakin brittien ja insinöörien sekä sairasvien lasten suunnalla. Olisikohan tuo kysyntä kauppiaiden vastattavissa? http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
16.10.2018 Voiko olla, että kun suomalaiset keksivät selityksiä tontuille ym sadunkaltaisille asioille, niin samalla tulee vaalittua monaa hyvähenkistä elämässä yleensä hyvin kantavaa asiaa noissa jutuissa, ja niin ne jäävät parempihenkisiksi, toimivammiksi kuin ilman noita selitysyrityksiä. Olisiko näille satsauskohteile kysyntää ulkomailla niin kuin tonttukirjoitukselleni linkkeineen on vaikutelma ollut, että on?
9.6.2019 Tuosta englanninkielisestä tonttuaiheisesta kirjoituksestani http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html tuli kovin pitkä, mutta se lienee nyt valmis. Siinä on monta taito-ohjelinkkiä kirjoituksiini. Sen aihe on jotakin sellaista kuin tonttumainen elämä modernissa maailmassa harrastusten, luonnon yms merkeissä.Tämä teksti ei tunnu prakaavan, mutta jos ottaa summittain melkein mitä tahansa muuta tonttuvaikutetta, niin se ei ole yhtä kantava vaan voi tuoda paljon epäonnea, satuja kun ovat ja kirjoituksessani oikeita taitoja.
* * *
Tontuista vielä: tuo kirja antoi kuvan, että tonttu on jokseenkin sama kuin hyvin sujuvan viihtyisän tekemisen ilmapiiri, joka voi olla osin paikalla, osin esim. soittimella tai sillä että tuo tekeminen on elämäntapaan hyväätekevä lisä, usein jotenkin ihmisen perusluonnonmukainen. Mutta sai vaikutelman, että tuo olisi ihmisille vain ilmapiiri ja sujuvuus, ei tonttuhahmo. Sen sijaan insinöörisuuntautunut, joka eipidä toisten viihtymisestä, saattaisi sanoa, ettö "äsken siinä luonasi oli tonttu, näin sen, näitkö sinä sen tontun", mihin toinen, että "ei tonttu, en minä mitään tonttua ole nähnyt, ei kun tää on vaan tää mun tekeminen niin mukavaa, sitä sinä varmaan luulit tontuksi", mihin insinöörisuuntautunut, et "oiskohan, oli siinä tonttu, mä näin, eiks tol oo tonttuja, ei toi huomaa niitä, ei sil oo tonttuja" ja niin jollain keinolla insinöörisuuntautuneet poistaisivat hyvin viihtyvän tekemisen elementit,siksi kai, että he saavat muilta ohjeita, miten kehittyä ymmärtäväisemmiksi muun elämän asioissa, ihan toisin kuin nuo muuhun elämään suuntautuneet
* * *
17.11.2017 Katselin vielä tuota tonttukirjaa. Tunttu tuntui liittyvän hyvähenkiseen elämiseen, vähän niin kuin jos mukana tulleet myös pitävät paikasta tai touhusta, niin kuin kaverit,lapset, lemmikit, paikan ihmisille ystävälliset eläimet ja lähistön vanhukset tai muutoin elämänviisas väki.
Sanottiin mm että saunatonttu huolehti, ettei saunassa viivytty liian pitkään. Asioita eiu saa kuluttaa loppuun. On hyvä että tervehenkisen perinteisen hyväksi koetun elämäntavan muut elementit saavat myös tilaa, aikansa ja energiansa.
Sanottiin, että tonttu saattoi pitää järjestystä, jottei riehuttu liikaa kuin pahanteossa. Silloin kun asioita pidetään tärkeinä, niiden tarvitsemaa tilaa ja rauhaa vaalitaan, annetaan niille paikkansa, kunnioitetaan niitä, ja se usein syntyy siitä, että ne ovat tekemisenä hyvin rullaavia ja viihtyisiä,porukan yhteinen harrastus.
Se, ettei asioita kuluteta loppuun, kertoo myös ihmissuhteista sen, että on hyvä kun kukin tekee omaan tahtiinsa omia tekemisiä ja perheen tms ryhmän tekemisen lomittuvat toissinsa, saavat virkistystä toisten aikatauluista, toiveista, vaihtelusta - sen sijaan, että olisi totuttu kaava, jolla tehdään, uupuneina yksitoikkoiseen toistoon, venttaamiseen ja raatamiseen, aina samoihin hankaluuksiin, joustonpuutteeseen ja vaihtelun puutteeseen. On parempi kuin perheen kullakin osalla on oma elämä,ja ystävillä myös,samaten tuttavilla.
* * *
7. syyskuuta 2018 Tontuista: http://eroonmasennuksesta.blogspot.com/2018/09/tonttukirjaa-katseltuani.html
7. lokakuuta 2018 Tuon kirjoituksen kun käänsin englanniksi, niin jotenkin jäin kiinni aiheeseen, kun englanniksi sillä olisi ollut paljon suurempi kysyntä jossakin brittien ja insinöörien sekä sairasvien lasten suunnalla. Olisikohan tuo kysyntä kauppiaiden vastattavissa? http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
16.10.2018 Voiko olla, että kun suomalaiset keksivät selityksiä tontuille ym sadunkaltaisille asioille, niin samalla tulee vaalittua monaa hyvähenkistä elämässä yleensä hyvin kantavaa asiaa noissa jutuissa, ja niin ne jäävät parempihenkisiksi, toimivammiksi kuin ilman noita selitysyrityksiä. Olisiko näille satsauskohteile kysyntää ulkomailla niin kuin tonttukirjoitukselleni linkkeineen on vaikutelma ollut, että on?
9.6.2019 Tuosta englanninkielisestä tonttuaiheisesta kirjoituksestani http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html tuli kovin pitkä, mutta se lienee nyt valmis. Siinä on monta taito-ohjelinkkiä kirjoituksiini. Sen aihe on jotakin sellaista kuin tonttumainen elämä modernissa maailmassa harrastusten, luonnon yms merkeissä.Tämä teksti ei tunnu prakaavan, mutta jos ottaa summittain melkein mitä tahansa muuta tonttuvaikutetta, niin se ei ole yhtä kantava vaan voi tuoda paljon epäonnea, satuja kun ovat ja kirjoituksessani oikeita taitoja.
6.2.2024 Tonttuohjeita on jo noin 1700 plus linkit, uskomatonta!, katso learntalents.blogspot.com .
Helpommin muistettavassa muodossa LearnTalents.BlogSpot.com
Tai kirjojeni blogin kautta ainakin kai tänä vuonna www.Tonttuopisto.Info .
Tästä blogista
En ole töissä kaupan alalla, vaan kirjoittelen paljon, ja huomasin, että kirjoituksia ostamisesta ja vähän kaupoistakin on kertynyt jo jonkinlainen linkkilista, joten ajattelin niitä yhteen blogiin kerätä lainauksina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)