Haaveidenmukaisuus & muutto ratkaisuna rahapulaan

Lainaus blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

Pienellä rahalla elämisen budjetointi

Lainaus http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/06/rahavarojen-riittavyys.html

"maanantai 15. kesäkuuta 2015

Rahavarojen riittävyys

Suomessa peruseläminen maksaa enemmän kuin useimmissa maissa. Tarvitaan asunto, jossa on lämmitys, aika terveellistä ruokaa ja vuodenajan säihin sopivat vaatteet &kengät. Jollei ihmisellä itsellään ole työtä tai muuten varoja näihin, niin yhteiskunta kustantaa ne halpoina mutta kelvollisina. Jos ihminen tarvitsee tai haluaa jotakin peruselämisen ylitse menevää, niin sitä pidetään kannustimena työhön, josta saisi hyvää palkkaa.
Välttämättömistä menoista suminen ja ruoka ovat suurimmat, jotenjos niistä onnistuu säästämään jonin osan, niin sen on heti aika suuri huojennus rahatilanteeseen.
Asunnon vuokran määrää suurin piirtein huoneiden lukumäärä (pääsyynään talvilämmityskustannukset ja osuus taloyhtiön huoltokustannuksista). Huoneita pitäisi olla yhtä monta kuin asukkaita, niin on mukavin asua. Siihen yhteiskunnan tuetkin on mitoitettu. Liian iso asunto syö säästöt hetkessä, joten jos tarvitsee säästää, olisi tärkeää heti muuttaa sopivan vähän huoneita sisältävään kivaan asuntoon kivalla alueella, jonka vuokrakin on halvimmasta päästä, muttei välttämättä ihna halvin, koska jos uupuu asuntoon, niin muita kuluja tulee helposti enemmän. Asuinpaikkaa valitessa on olennaista myös lähikaupan tms käytetyn ruokakaupan hintataso, jonka pitäisi olla aika halpa tai halpa.
Ruokamenot kannattaa sovittaa alhaisemmiksi kuin mihin olisi tarkkaan laskien varaa, niin muuhun jää enemmänja joustonvaraa on. Jos syö ihan vain halvinta, syö liian yksipuolisesti ja jokin prakaa ja sitten onkin kallista kun joutuu paikkaamaan väärää ruokavaliota, huilaamaan ja hoitamaan vaivaa eikä ehkä pääse kauemmas halvimpaan kauppaan. Eli vaikka söisi halpaa, niin söisi ruokaympyrän mukaan ja vaihtelevasti, eli lähikaupan hintatason pitäisi olla laajalti riittävän halpa eikä vain muutamissa tuotteissa. Etenkin keskikaupungilla jotkin pikkukaupat voivat olla kalliita. Samoin jotkin syrjäseutujen kaupat voivat olla kaatumisvaarassa. Ihan pelkän halvimman sijasta pitäisi ostaa vaihtelevaisesti, terveellisesti ja mielitekojen sekä sään ym rasituksen mukaan halvimmasta päästä, esim. halvimpia ja toiseksihalvimpia, ja sallia osa tuotteista keskihintaisia jotta olisi vaihtelua ruokavaliossa ja tilaa mieliteoille. Jos jättää tilaa repsahduksille, esim. suklaapatukalle vähintään kerran viikossa mutta mieluummin muutaman kerran viikossa jotakin ekstraa, niin budjetissa on helmpompi pysyä.
Muut välttämättömät menot, kuten puhelin, kannattaa myös yrittää huolehtia halvalla kuntoon ilman, että tulee halpuuden puutteista lisälaskuja tai karhulaskuja.
Kierrätyksestä saa tavaraa halvalla. Kierrätyskeskuksessa T-paita voi maksaa euron ja talvitakki reilun kympin. Netissä http://www.tori.fi myy monenlaista käytettyä tavaraa ympäri maan, ja ilmoittaa saa siellä itsekin, mutta turvallisuudesta on tärkeää huolehtia, jollei sitä kukaan vahdi. Posti on hyvä vaihtoeto. Jos edes osan ostaa kierrätyksestä, on varaa ostaa joskus jotakin uutenakin, esim. halvemmista tavarataloista. Tässäkin tuntuu pätevän, että hintataso oikein, kyllin alas ja sitten lisäksi sen puitteissa tilaa tunteille, omille mieltymyksille, arvoille yms, repsahduksiakin joskus sallien jolleivät ole kalliita ja jätä ostamatta, jollet tarvitse tai jos on sellaisen elämäntavan osa, johon sinulla ei ole varaa. Tai mene töihin..."

Laskujen maksamisesta kivempaa

Lainaus tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html

"

perjantai 19. elokuuta 2016

Laskujen maksusta: kivempi tapa maksaa laskuja (parempi vapaa-aika)

Kirjoitran tähän nyt laskujen maksusta, vaikkei se ole opintoja tai työtä Mutta se kumminkin pilaa elämää ja painaa niskassa ja olen huomannut, että se taas johtuu siitä, että sen tekee väärin, eikä niinkään laskunmaksusta sinällään. Eli:
Laskunmaksussa huonoimpia malleja ovat ne, jotka tekevät sitä tai laskujen perintää työkseen, sillä he keskustelevat juuri niiden kanssa pitkällisesti, joilla on hankaluukisa laskujen maksussa, esim. eivät viihdy ja jaksa yrittää. Lisäksi he tekevät sitä liikaa niin että laskuja pursuu korvista ulos. Samoin kireät luonteet, jotka vakuuttelevat tulevansa laskunmaksun kanssa erinomaisesti toimeen, tulevat kentieskireästi toimeen sen kanssa, mutta siitä mallia ottaessa tulee muille liian huono olo: ei viitsisi, kun hyvät puolet olivat toisen henkilökohtaisia piirteitä eivätkä kaikille sopivia.
Sen sijaan, jos itse maksaa laskuja, jotka allekirjoittaa, niin se ei tunnu pahalta vaan ihan tarpeelliselta. Jos esim. haluan lehden, niin tulen kyllä maksaneeksi sen parikymppiä ajallaan ja jää siitä olo, että lehti on tähdellinen, kyllä siitä maksan ihan mielelläni, jos vain rahaa on.
Mutta sitten jos lehti maksaa liikaa, esim. neljäkymppiä, niin jään miettimään, ett' onko se sen väärtti, kun budjetissani ei ole tilaa sitten lähess muulle kuin ruualle, bussilipulle, suokralle ja sähkölaskulle, ja toki vuokralle. Eli säästäväisyys, ajan ja vaivan uhraaminen säästämiselle ja jonkinlaisten raamien ja arvostusten kuvauksen laatiminen itselleen siitä, mihin kuluttaa ja minkä verran, auttaa pitämään laskunmaksun miellyttävänä.
Ikäviä laskuja aikanaan olivat esim. koulukirjat, kun en lukiota halunnut yhtään käydä, niin vanhemmat vain pakottivat ja sinne menivät isommat rahat kuin harrastuksiini, joiden tavallan olisin halunnut elää. Eli laskunmaksun miellyttäväksi tekeminen vaatii, ettet maksa toisten laskuja, joita et itse allekirjoita. Tai siis kai jotakin pientä voi maksaa, jos toinen haluaa, muttei pilata koko budjettia jollakin ikävällä.
Pakolliset laskut kuten puhelin ja netti, tarttis saada mahdollisimman edullisesti, niin jää hyvä mieli.
Huijauksista, kömmähdyksistä ja karhulaskuista jää paha mieli siinä määrin kuin niihin kuluu liikaa rahaa. Samoin kytktkaupoista, etenkään pakollisen oloisissa menoissa, jää paha mieli, kun sitä toista ei olisi halunnut ostaa.
Joskus olen pitänyt kirjaa menoistani. Se auttaa hahmottamaan, minne rahat katosivat ja mistä saisi vähällä vaivalla eniten säästöä. Se vain yleensä johtaa siihen, että alan miettiä, mihin haluan tuhlata rahani, ja niin ostan soittimen, oli minulla rahaa eli ei.

(Jos tästä syystä perinnän töitä jouduttaisiin jakamaan useammille osapäiväisille, niin perinnästä tms kokonaan pois vaihtaville seuraava työpaikka voisi esim. olla sihteerin puhtaaksikirjoitustyö: siinä saa olla niuho, tehdä aika lailla samanlaista, mutta löytää samalla uusia mielekkyyksiä, jotka muiden työpaikkojen kanssa sopivat hyvin yhteen. Usein on kai hyvä, että jostakin pois vaihtaessa ikään kuin nollaa tyylin, tekemisentavan ja asenteen ne osat, joista haluaa eroon. Eli esim. insinöörialoilta pois haluava lukisi kirjoja ja mm tiedettä, joka kenties tyylillisesti ja tekemisenä korvaisi laskemisen, ja jonka puolestaan laajempi sivistys ja muut tekemiset voisivat korvata, ja niin jäisi vanha tottumus insinöörityöhön pois ja omat kiinnostuksenkohteet ajan myötä tilalle.)"