Suomalaisen sekä venäläisen perinteen ja kauppojen annin yhteensovittamisesta

 Suomalaien ja venäläinen, jotka arvostavat terveiden elämäntapojen tyyppistä hyvää elämää, pitävät kauppojenmantia tyypillisesti liian lösönä, liian hellemäisenä ollakseen niin hyvää elämää, että' sitäkestäisi edes viittä minuuttia, jollei ole pakko, ja niin on perinteisesti eletty paljon irrallaan kaupoista, niiden antia ymmärtämättä. Yksi syy tähän on kai, että iso osa tuotteista tehdään lämpimämmissä maissa, toinen että tuotteen tekijä on kyllästynyt ja paikkaa siksi mielialaansa ruualla jotta käyttäjän kokemus kumminkin olisi ihan kiva, ja kolmas että kauppias kehittää ammattitaitoaan ja siinä pitää tärkeänä vollottavien asikkaiden auttamista ja heille juuri kai ruokamainen, hellemäinen sopii avuksi. Kauppias kai usein pyrkii vastaamaan useaan hänelle esitettyyn tarpeeseen eikä vain tuotteen välittömään käyttötarkoitukseen, esim. vähävaraisten korpuilla auttamaan hengellisyyttä, viisaasti miettimistä, paaston jälkeen ravinnon saamista yms, minkä luulisi auttavan, eikä vain myyvän sillä ja sillä hinnalla. Mutta kauppias voi kai usein olla alunperin ntropiikista, sillä siellä hellettä pidetään tavallaan positiivisena ja jatkuvasti läsnä olevana kuten pohjoisessa kaupan tuotteita, ja niin hän kenties sopii työhön helposti, mutta niin häneltä myös puuttuu terveiden elämäntapojen osaamista. Usein kai myös on niin, että kauppias on miettinyt johonkin tuollaiseen isompaankysymykseen vastaavan kaupan tietyillä tuotteilla mutta asiakas ostaakin aina jotakin muuta, esim. terveet elämäntavat ja vihannekset ja hedelmät kai liittyvät hänestä yhteen, ja kai myös pitkään säilytettyjen tuotteiden välttäminen, esim. s'ilykkeet ja jotkit keksit tms. Kauppias kai miettii myyvänsä kovin montaa erilaista tuotetta, ja niin yhdenlainen asiakas ei voi nojata niihin kaikkiin, vaan jokin osa täytyy mennä keplotellen ja jotkin muut taas sopivat. Kauppias kai myös ajatteölee yhden tuotteen jo olevan tärkeä, ajatuksella käytettävä eikä tyyliin, että kysyn onko teillä nauloja, vaan että hahaa tarjouksessa on näuitä, näistäpä saankin sen ja tämä on kauppiaan mielestä siihen juuri hyvä, kun teki siitä tarjouksen (eri asia kuin alennus, joka viittaa viallisuuteen, käyttökelvottomuuteen). 

Siis ongelmana on, että tuotteet ovat usein sellaisia, ettei niitä käyttäessä voi noudattaa terveitä elämäntapoja vaan tarttee pitää taukoa niistä ja olla ruokakeskeisen tapaan tuotteen kanssa. Ruuista tämän ymmärttää, etteivät kaikki ruuat sovci kaikenlaiseen elämään, mutta siis ongelmana on, että ruuan jälkeen elämä on liian kraahh-mallista ja lösivääm kenties jutustamisen perspektiivistä ja ajatusten klesimisen, esim. tuotteiden käyttöön liittyvien juttujen niin kuin luulisi jonkun lihavan niitä miettivän, kai myyjän, kun on hänellä niin paljon tuotteita varaa ostaa tai kokeeksi käyttää. Eikä siis voi vilistää omille teilleen ja noin vain nauttia elämästä,kaikenlaista puuhaten, vaan on jotenin tahmea, saamaton olo, vähän kuin itkettäisi, kun ei elämä suju ja elämä menee ohitse ja on vain paikoillaan. Kanssa jos vaikka ostaisi pallon, niin ne eivät useinkaan ole vilistävän hyväntuulisen soicvan tunnelmatajuisen tervehenkisen toimeliaan elämän sorttisia vain jotenkin  ruoakkerskeisiä kuin joku vain suorittaisi pallon lävitse ja paikkaisi olonsa ruualla. Ja ylipäätään välineistä, että miksei niitä voi noin vain käyttää, jos yrittää hyvällä tavalla käyttää, oppia välineelle sopivan tekemisentavan, vaan tartee sukeltaa ruokakeskeiseen kyllä-mä-täm-kestän perspektiiviin jossa yritetään olla, että oiskohan tää mukavaa näin, eikä vain niin, että on hyvä väline ja tekeminen sujuu ja ihmien itse huolehtii jaksavaisuutensa, on motivoitunute tekemiseen eikä näön vuoksi suorittamiseen ja ruokaan tms. Eli vireen tarttis olla tekemiseen sopiva eikä ruokaan, ja jos välineitä on monta vaihtoehtoa niin vain ykisi olisi vollottajille tms ruokakeskeinen ja muut tekeväisille. Tai ainakin luulen, että ero suomalaisen ja venäläisen perinteen näkökulmassa ja kauppojenannossa on tällainen, tämä se ongelma, joka pitäsii ratkaista.

Kauppiaan mielestä ruoakkeskeisyys kai antaa tilaisuuden tekemiseen hyvällä mielellä ja viisaaseen miettimiseen, mutta ainakin suomalaiset ovat niin miettimsikeskeinen kansakunta, ettei muutenkaan puutu tilaisuuksia miettimiseen vaan käytännön elämää saisi olla enemmän. Suomalinen ei kai muutenkaan yleensä ole niin suuriruokainen, että muulloin kuin juuri nälkäisenä, juuri ateriaa ennen puuttuisi jotakin järjestä, vssn yleensä on kyllä hyvin voimavarat ajatteluun, jsa terveet elämäntavat tuovat myös sen, että on hyvää mieltäkin kyllkisi ajatteluun. Suomalaisesta vinkkelistäö katsoen aina voi pysähtyä miettimään ja useimmiten miettiminen käy siinä ohessa, vaikkapa ulkona klulkiessa tai joatkin tehdessä. Sen sijaan paikoilleen pysähtyminen tuo hedelmättömämmän näkökulman: ehkä ajatukset eivät kannakaan käytännön tason toimivuutta myöten, elämänviisautta mylten, sujuuko tekeminen, onko onnellinen elämä, viisastuttaako se koko elämän ja maailman kannalta, kasvaako elämänviisaus, entä tervehenkisyyden taitom ja miten käy yhteiskunnan tervehenkisen toiminna ymmärtämisen - ne kaikki vaativat toimeliaisuutta, oman tekemisen huomaa viisautta eikä vain teoreettisia pohdintoja ruualla epäonnistumiset pehmentäen.

Ovatkohan tässä ongelmana tuotteita valmistavat henkilöt? Jos he eivät pidä jostakin tekemisestä mutta suorittavat sen läpi, niin tulevatkjohan he siinä sivussa miettineeksi, että tähän saisi noita ja noita välineitä tuosta materiaalista noin tehden, mitä hyvin kyllä osaan, ja tekisivät sittem tyyliteltyjä, tuotemaisia,mutta pikemminkin kiinnostumatta läpi suporittavia, joille hyvä mieli tulee ruuasta, kun ei tekemistä niin jaksa, vaikka yrittää siitä kiinnostua, ja sitten muutama kohta asiakaspalautteen perusteella paranneltu, kenties jonkun vanhuksen avulla. Tai jos ovat kiinnostuneita itse tekemisestä, mutta joutuivatkin käsitöihin ja sensitten paikkaavat ruualla ja jonkinlaisena mututuntumalla, että miten käsityö hyvin sujuu ja millainen olisi hyvä käsityötuote. Ja kanssa jos kauppa myy usein melkein materiaalien hinnalla, niin mitä kuljetus- varastointi ja myyntikuluja jöiu ,e ntä palkkaa tekijälle - saavatko palkkaa juuri ryöväävät, eivät ne, joita pitäisi tukea. Joitakin käsitöitä ja kaupan tuotteita kai tehdään materiaalien hinta palkkana, siis ilman palkkaa, ihan vain asianharrastuksesta ja eläminen sitten yhteiskunnan tuella, mutta silloin ei tarvitse raataa kokopäiväisesti, luulen. Mutta jos itse ryhtyisi hinnoittelemaan, niin eipä olisi itsellä varaa ostaa yhtään niin kallista tuotetta, että tekijä sillä eläisi.

Luin jostakin, että joku oli ollut autokauppiaana kymmeniä vuosia ja hänen nimensä toi kai kaikille mieleen jotakin sellaista kuin että hyötyä pitää olla, niin että se kenties oli hänelle jonkinlainen eläm'äntilanne tai ympäristön toive, ja hän oli keksinyt siitä kivan version: autolla pääsee ja se on jotenkiun huojentavaa ja kiva itselle sopiva auto on hyväö valinta. Voiko olla, että monella on elämäntilanne, ei välttämättä ni,en arvoihin liittyvä, mutta jopkin maisema, jossa elää ja jossa hyvä kiehtova vastaus elämän haasteisiin on tietty ammatti, josta pitää. Esim. minä olen kirjoittanut tuhansittain ohjeita siitä, miten saada asioita terveelle tolalle, tunteidenmukaiselle juuri, mutten kyllä tiedä, miten siitä saisi rahaa, kun aina hyvä laatu tuntuu tärkeämmältä kuin jonkin tietyn työn tekeminen vain. Mutta voiko olla, että joillekin tuotteiden käytettävyys olisi sellainen, mitä olisi kiva puuhata, tavoutella,

* * *

22.9.2022 Espoossa 

Voiko olla, että venäläisiltä puuttuu tieto, mitä tuote tarjoaa, jos sen ostaa värisymboliikan tai tuotteen tyylin perusteella? Kenties olettavat nuorten ihmisten tekevän tuotteita, vaikka kai juuri vanha on se, joka osaa tuoda tuota suurta elämänkokemukseen ja vuosikymmenten harrastuneisuuteen pohjautuvaa lisäarvoa värin tai tyylin suunnalta käsityöhönsä, ja useimmat tuotteet ovat jossain mielessä käsitöitä esim huolella koottuja niin, että voi valita itselleen sopivantyylisen, vaikka olisivat muotilla tehtyjä ( vai lieneekö tuo luonnonrakkauden tyyppisiä henkimaailman juttuja, että mihin mikin yksilö sopii ). Esim joku on harrastunut tunteidenmukaisuudesta, toinen luonnosta jne. 

Tuotteiden tyyleissä on kai elämäntapahaave, esim ruuista, että haluaisitko nyt juhlavaa, mummolamaista, perusruokaa sille ja sille ravinnontarpeelle, vai mitä. 

Jos taas rakennetusta mimjöösta ei ymmärrä, miten se on tarkoitettu, niin ne usein aukeavat, kun miettii ko maiseman osaa eli vaikka puun istuttaja on miettinyt, että olisiko kiva jos portinpielessä olisi puu, muttei ole osannut vaikuttaa laajaan maisemaan, joka koostuu useammusta miljöistä. Rakennettu onbyleensä oletettu sumealla katseella katsottavaksi miettien samalla, että tässä on mukava asua, kun on lapsiperheitä tai vanhuksia tai mistä väestä nyt putää, ja elämän mielekkäitä asioita. Jod rakennettu on ruma, on se yleensä nuorten miesten tekemä koulutusta ajatellen muttei kaikille ihmisryhmille vaan lähinnä nuorille muehille. Ja esim kerrostalot ovat rumia, jotta huonio olisi puissa yms terveellisessä. Ks kokonaiskuvat2.blogspot.com viihtyvyys kaupungissa https://kokonaiskuvat2.blogspot.com/2021/02/viihtyvyys-kaupungissa.html .

Myös tien nimen ja paikkakunnan nimen assosiaatiot sekä mikä kauppa, paikkakunnan vetonaulat, arvostetut ammatit, kaupunginosan erityispiirteet, yms ovat seikkoja joista joihinkin, yleensä kai kuhunkin on tuotteita, rakentamista ja palveluiden henkeä tyylutelty, siis tarjottu etenkin joillekin sinne sopiville ihmistyypeille arvoineen, ja niin sekä paikkakjnta, kaupunginosa, tie ja kauppa tarvitsisi valita suurimpien haaveidensa mukaa tai siis mistä eniten pitää ja mihin suuntaan haluaa kehittyä. 

Kiinalaiset eivät kai ole syy valita karsittua, vaan kiinalaiset kai monet pitävät kiinalaista elämää hyvin kukkeana ja monimuotoisena, viisaana ja onnistuneena. Kiinalaiset tuotteet ovat kai jonkun vanhan osaavaisen miettimiä, että sopisivat monelle ja olisivat hyvät käyttää, tarjoaisivat niitä elämän puolia, joihin kuuluvat. ( Esim kai tulitikut lohikäärmeen kuvalla ( olikohan punainen tai punakeltainen tausta vaikutelmalla, että tulitikku räiskähtelee kuin lohikäärme ) varustetussa tavallisessa tulitikkuaskissa, ruokailuvälineet, juhlien bang bang rummut, mutten oo niin Kiinasta kiinnostunut. ) Mutta kiinalainen kai pitää niitä perustarvkkkeina ja yuumii, että ne riittävät hyvin, ja karsii muut pois. Matkailevat kiinalaiset ovat kai yksi ryhmä, joilke tuotteita suunnitellaan. Mutta jos jokin tuote Kiinassa on epäonnistunut, niin onkohan se paljon osaamattomampien sujnnittelema. 

Haaveidenmukaisuus & muutto ratkaisuna rahapulaan

Lainaus blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

Tärkeistä valinnoista

Tätä en osaa niin varmaan sanoa, mutta jotakin tämäntapaista on tuntunut olevan. Eli kun vaikka olen etsinyt asuntoa, niin ovat tavanneet kiinnostavat olla liian kalliita ja muut sitten jotenkin huonoja. Mutta sitten jos on jonkin verran aikaa ollut ja on ihan vain aiheen harrastuksesta katsellut ilmoituksia, niin jossakin on ollut kiva, usein yksittäinen, kyllin huokea ja sopiva, mutta se on yleensä vaatinut jonkinlaista vapaamielisyyttä, ollut vaikka eri paikkassa. Mutta jos sen on valinnut, niin se on ollut itselle hyvöä valinta, jos se on valintavaiheessa siltä vaikuttanut eikä ole tullut huono-onnisuutta vaan hyvää meininkiä. Mutta sitten on kanssa tuntunut olevan niitä valintoja, joita ei pitäisi valita, jotka menevät liian äkkiä tai huonoon aikaanja joissa on jokin vika, jonka vuoksi pitäisi tarkkaan harkita, ottaako sellaista. Ja lisäksi on ollut aika paljon ns. näennäisvaihtoehtoja, esim. asuntoja, joihin ei saa pesukonetta. Jos huonon vaihtoehdon ottaa, niin siihen yleensä jää jumiin, on kuin se olisi jonkin muun ihmistyypin suosikki ja itse jotenkin puolivahingossa raahautuisi osin sellaiseen elämään ja oma meininki jäisi påois. Mutta nämä ovat siis eri juttu, tuntemuspohjaisempia, elämäntavan ja asianhaarojen perusteella etsimistä, kuin sitten se, mitä nuorena oppi, että laatyia lista kriteeriestä ja valita niiiden persuteella. Joskus kun ostin hetken mielijohteesta koiralleni pituutta tarpeen mukaan vaihtavan flexihihnan, niin se oli hyvä käytössä ja kesti kai pari vuotta tai mitä lie ennen kuin meni rikki. Kun sitten heti ostin tilalle uuden, niin se meni meittimättä, ja olikin liian lyhyt, jäi helposti jumiin ja meni heti kohta rikki.

* * *

Tuosta jäi mietityttämään tuo vääriin valintoihin jumiutuminen ja se, miten ne hidastavat. Tässä asunnossa minun piti asua vain yksi talvi mutta nyt olen asunut neljä vuotta ja vastra viime kesänä löysin autingonpuoleiseen ikkunaani verhon, joka viilentää, vaikka kesät ovat olleet tuyskastuttavan kuumia ja kivassa asunnossa sellaisen verhon kai löytäisi päivässä tai parissa. Verhon hankkiminen oli yllättävän iso urakka ja vaati uuden oppimista. Jos asunto olisi ollut jotenkin sopivamman tyylinen, niin ehkä se olisi opettanut hyvän lähestymistavan etenkin tuollaisiin asumiseen liittyviina sioihin.
Kun Helsingissä ensi kertaa menin ei-akateemiseen työvoimatoimistoon, niin heti löytyi useita ihania muiden alojen työpaikkoja. Savonlinnassa sen sijaan en ole löytänyt työvoimatoimistosta mitään vaan etsinyt töitä vain itsekseni ja ajautunut suuriin projekteihin, lähinnä kirjoittamiseen ja taiteisiin. On kuin hyvä uusi alku ei olisi työmäinen, iso urakka vaan jokin pikku lisä, joka kiehtoo ja johon on valmis satsaamaan paljon, muttei siis laitosmaisesta työstä vaikutteita saanut ollenkaan.
Yliopistossa kun opiskelin ikävää vanhempieni minulle suosittelemaa alaa, niin kaikki tuntuivat pakottavan sille. Jos olisin lukenut mukavia aineita, jotka minua itseäni kiehtovat, niin olisiko maailma ollut enemmän mahdollisuuksia täynnä?

Rahapuu

Lainaus http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/12/rahapuu-ja-vihreiden-suhde-rahaan.html

"Ostin muistaakseni muutama kuukausi sitten rahapuun. Rahapuiden sanotaan tuovan rahaa. Ne ovat helppohoitoisia viherkjasveja, alle kympin maksavia. Alkuun mietin rahapuuta, että miten siitä oppisin rahansaantia, mutta vasta kuukausien kuluessa rahapuun jossakin huoneen reunalla roikkuessa olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten se tuo rahaa. Ennen saatoin ostaa tavaran tyypillisesti noin vain ohimennen, kun kerran tarvitsin sellaista, kului ehkä 5min kaupassa. Nyt ostokset roikkuvat suunnitteille monesti kuukauden pari ja ostan hyvänä hetkenä elämäntapahaaveen mukaan jonkin hyvin toimivan välineen enkä juuri tiettyä. Suhteeni mainosten tarjouksiin on muuttunut: etsin sopivasta hintaluokasta jotakin hyväätekevää enkä väen vängällä juuri tiettyä, ja keskityn siihen, miltä näkökannnalta tavaran tekijä on olettanut sen olevamn hyvä lisä elämään, jolloin tulen sen kanssa juttuun paremmin ja se näyttäytyy mahdollisuutena, toimivana lisänä arkeen eikä yhtenä epäonniostuneena ostoksena ja ihmistyyppikeskeisesti hahmotettuna tyylilajina, vaan jonkun laatimana panoksena siihen, miten elämää voi parantaa, siis useale ihmisele sopivana eikä sen ja sen tutun valintana. Ja niin en tarvitse niin montaa tavaraa ja olen vanhoihinkin tyytyväisempi, lähestyn niitä eri etäisyydeltä, eri tavoin ne elämäni avuksi ottaen."

* * *

27.7.2018 
"

Money tree

I have for some time now had a green plant called "rahapuu" which means money tree and which costed under ten euros and which is said to teach about money. I haven't learned about jobs but I have when I had had it for a few months as a green plant learned about buying things with small money so that I succeed better in what I buy. It is something like investing in buying lots of thought, especially emotions and being open to possibilities, not so fixed view of what to buy and not with any more money than before, but it brings a result as if one were much richer so. As far as I know there are different variations of the plant species,so one should buy it froma place that one likes and from a culture that one likes to follow. It isn't always available, so one should wait some time to catch the chance of buying it.

There is something luxury in the way of using what one has bought, even if one would not buy anything new but just have the same old things, kind of investing time and insight to areas of life that one loves."
"
3. September 2018
I guess that the right time to buy a money tree is in the very beginning of spring winter, when it isn't so extremely cold outdoors on the way home for the plant and when there is the increasing light of the whole spring and the warmth and continuing lightness  of summer so that the plant gets a good start in it's new place to grow in in your home. So I guess that the start isn't always working out if one buys it some other time of the year. At least my money tree dropped some leaves and is now smaller than when I bought it."

Ostoksissa onnistumisesta

Lainaus http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html

"

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos korvaa monta huonoa ostosta

Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos kestää pitkään ja sopii moneen, vaikka olisi halpa. Se siis korvaa monta vähemmän osuvaa ostosta ja tuo paremman viihtyvyyden ja sopii tekemisiin paremmin.

Lainaan tähän nuo kaksi kirjoitusta tässä blogissa tavaroiden ym esim. ruokien ostamisesta:

"Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."

"
Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."

Pääkaupunkiseudulla kuulin vanhempieni sanovan vihresiin liittyen, että olisi kiva, jos tavarat eivät olisi niin tärkeitä. Vihreiden suhteesta tavaroihin ja kuluttamiseen arvelen monen yrittävän samaan suuntaan. Ruuasta kuulin tuumittavan, että jos se ei ole niin hyvää, niin ehkei sitä niin helposti syö liikaa eikä tule ruokakeskeiseksi ja menetä elämälaatuaan. Mutten kyllä näin jälkikäteen usko sen menevän niin, vaan jos syö väärin, niin helpommin jää ruokaan kiinni, kun on jokin ravinnontarve täyttämättä, on vähän kuin sairas moni lihava tuosta syystä. Eli arempi ostaa monenelaista terveellistä ruokaa niin kuin mieli tekee kunakin vuodenaikana syödä ja kuunnella mielitekojaankin, sillä kai oma luonto ruuastakin jotakin ymmärtää. Tavarihin sovellettuna sama ohje menee pieleen, sillä jos ostaa huonon tavaran, niin tarvitsee toisen paikkaamaan, ja niin kulutus lisääntyy. Jos olisi ostanut oikein hyvän tavaran, olis selvinnyt sillä vuosia ja muut eivät olisi kelvanneet vaan jääneet ostamatta, tai ainakin sen olisi voinut antaa eteenpäin uudelle käyttäjälle.

Tavaroita valmistavat käsityöläiset. Varsin harva tavara on oikeasti tehdastekoa, vaan joku tekee osat, joku kokoaa, joku suunnittelee ulkonäön, joka kai vanhus osaa suunnitella hyvän käyttää ja miettiä, miten se olisi eri ihmisryhmille juuri sopiva. Niinpä kauppojen tuotteet eivät ole kaikki samasta muotista vaan tyypillisesti tuon paikkakunnan henkisten käsityöläisten tekemiä, joista tuotteista kaupan myyjä tms on valinnut kaupan hengen mukaisella tavalla hyvän käyttää.
Savonlinnassa asuessa vaikuttaa siltä, että kauppoja, paikkakuntia ja tyylejä on pehmentäviä, jotka tuovat voimia, jos jokin on ollut rankka, kuten vaikka K-kaupa, vapaa-aika, mökkeily, taide, uskonto, ja on karsivia tyylejä, jos ei pysy perässä moisissa hienouksissa tai kokee ne liian lähelle tuleviksi. Karsiva tyyli menee usein koulun ym opintojen kanssa, koska ei muuten osaisi. Lisäävä tyyli sen sijaan yrittää nostaa taitotasoa.
Ihmisillä on monia eri perspektiivejä, vain lapsena oli koulu kaikille tavallaan sama. Siksi tavaroita ei ole lapsuuden jälkjeen niin selkeästi hyvä perusttu tuohon -tyylisiä, vaan pikemminkin, että oletko tätä ihmisryhmää arostuksiltasi, lähdetkö sen mukaan tätä käyttäksesi, edes himpun verran ja ruuan avulla eroa pehmentäen.
Jos on ostettava jotakin, niin olisi mietittävä sekä sitä, mikä olisi hyvä, että millaisen elämäntavan osa se olisi, esim- käytännön tekemistä käsitöiden tapaan ja kotona oleilua. Niib sitten osaa ostaa siihen tarkoitukseen eikä jotenkin eri lokeroon kuuluvan, jota siis olisi hankala käyttää, jollei sitä ole kovin hyvin suunniteltu moneen kumminkin sopivaksi. Kenties tekee hyvää miettiä myös, että ketkä tuota aihetta yleensä harrastavat ja mikä elämäntapa, tekemisentapa, sosiaalinen tyyli ja arvomaailma heillä tuohon tekemiseen liittyen on.
Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa.
Hyvä tuote ei ole yleensä hinnasta kiinni vaan se on kiinni siitä, mihin ihmisryhmään kuulut: työssä käyvä, opiskelija, teini, kotiäiti, vanhus, sillä erityyppisten ihmisten toiveet tavaroille ovat erilaiset, mm niiden kestävyydelle ja ulkonäölle sekä tyylille. Jos olet nuori, niin sinulle usein riittää perustuote, joka sopii ensimmäiseksi tutustumiseksi tuontyyppisiin tavaroihin. Ja jos jaksat huoltaa jotakin tavaraa tai vaatetta huolella, niin se ei mene niin helposti huonoksi, mutta toki materiaaliin pitää kiinnittää huomiota: keskihintaiset usein kestävät paremmin kuin halvin. Sen sijaan, että olisit ostanut kaksi halvinta, osta hyvä keskihintainen(?), yksi vain mutta sellainen mistä on iloa pitkään.

Oiskohan noista linkeistä iloa tähänkin, soeltamalla tähän aiheeseen siis:
Sisustamisesta: nätti ja viihtyisä, toimiva ja näyttäväkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html (osta harvoin, etsi teema, joka tekee elämästä hyää)
Siivoaminen kiemmaksi  http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html (samalla kun huolehdit arjesta, etsi hyvää elämää)
 Ruuanlaitosta samalla rahalla ja taidolla parempaa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html (tunteilla on oma viisautensa)
Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html (opettele uusia taitoja näin)

15.11.2016  Tuotteista pitäisi siis ymmärtää, että käsityöläinen on ne tehnyt, ja olla joskus miettinyt, että mitä jos ryhtyisin käsityöläiseksi, vaikkapa kutomaan sukkia tai villapaitoja, niin millainen olisi hyvä sukka, millaiset sopisivat monelle, keitä he olisivat, miksi juuri sellaiset sukat heille, mitkä ovat hyvän villasukan piirteitä, mitä on se tyyli, josta minkä ikäkauden ja tyypin ihmiset pitävät ja miksi, miten oppisin sellaiset hyvin, ja elämäntapa, mikä olisi hyvä terveellinen elämäntapa, miten kiehtova, miten sen voi oppia sukista, mitä käytännönläheistä se sukilta vaatii, entä villapaidoilta, mikä on hyväätekevä suunta kunkin kehittyä, miten saada laatusukkia huokealla, jne

* * *
Saonlinnalaisten kauppiaiden taidoista http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html

Taitojen oppimisen ohjeita   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

* * *

11.6.2017   Elämäntapahaave ostoskriteerinä ei siis tarkoita tuotteen valmistajan matkimista. Tuotteen tekeminen voi olla tylsää ja se tuottaa ei-niin-kivaa tyyliä tuotteeseen, minkä moni paikkaa ruuan tuomalla jaksavaisella mielellä. Mutta tuote on tehty johonkin tarkoitukseen, tietyn tekemisen välineeksi tms ja se siis sopii sellaista tekemistä sisältävään elämäntapaan, jota siis tuotteen valmistaja ei elä vaan on käsityöläinen, tehdastyöläinen tms. Kuitenkin hänellä voi olla kokemuksen ja taidon tuomaa näkemystä siitä, miten tuota elämäntapaa on hyvä harrastaa ja mitä eri karkeat ihmisryhmät kaipaavat sen tuotteilta. Tuote kai usein yrittää luoda lokeron, jonka suojissa olisi hyvä tuota aihepiiriä harrastaa, esim.t ierttyjen tuotteen muotoilussa näkyviuen arvojen seurassa tai tietyt asiat tuotteessa hyvin huolehdittuina. Tuotteen tyyliä ei siis ole tarkoitettu tarkkaan matkittavaksi, nuorillakaan käyttäjillä, vaan se on ikään kuin ilmaan heitetty pallo: nappaa kiinni ja tee mitä mielit, omalla tavallasi, mutta tähän tekemiseen se sopii. Usein tuotteen tyyli paitsi viittaa ikäryhmään ja sukupuoleen (jotka kertovat elämäntilanteesta ja siis siitä, mitä tuotteelta odottaa, esim. nuori aikuinen juuri omaan kotiin muuttanut, lapsiperhe jolla pieniä lapsia, vanhus, tyttö etsimässä jotakin kivaa omaa elämää aloittaakseen vaikka on vielä lapsi, tms), myös neuvoo taitoja, tyypillisesti että tarkkaan katsoen, tunnelmatajuisesti ja ainakin noin tarkkaan tehden. Mutta se ei siis yritä olla sellainen kuin itse tehty vaate, juuri sopiva, vaan ikään kuin karkea lokero, käyttöesine eikä asuste, tai jos on asuste, niin aika persoonallisella tavalla käytettävä eikä juuri tuotteen perustyylin mukaan kaavamaisesti, luulen.

* * Ä
(21.7.2017   Tietokoneen (tai muun tavaran?) värin ja tyylin valitsemisesta http://feelingcomputers.blogspot.fi/2017/07/user-friendliness-of-present-day.html )

Tästä blogista myöhempää
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."
"