Rahavaroista

Sitä jsokus ihmettelin, kun ei minulla tuppaa olemaan rahaa, ei korkea palkkakaan ammateissa, joita jaksaisin, että miksi kävi minulle niin. Niin siihen joku minua vanhempi sanoi, että usein jos tarttee päättää, miten paljon rahaa jollekulle palkaksi tai yhteiskunnan tueksi ja mihin niiden rahojen tulisi riittää, niin katsotaan, millaisesta elämästä tuo ihmienn pitää ja millaiseen elämään hän mitenkin rahoissaan eksyy. Niin että josd minä kerran olen pitänyt kävelemisestä pitkienkin matkojen kävelemisestä, mutten niin autoilusta tai pyöräilystä, niin rahattomana kuulemma saan paremman elämän, kun autoillessa j''käveleminen pois. Ja niin elämän muidenkin puolien osalta.

Vastaavasti, jos taidemaalareilta tuppaavat olemaan rahat kovin vähissä, niin ostavat liian kalliita huonoja maaleja ja tarvikkeita, kun pitäisi heidän ostaa paljon paremmat lasten tavallisimmat vesivärit ja tavallista vesiväripaperia olikohan 10senttiä/sivu. Tavalliset tarvikkeet ovat tuomassa mahdollisimman hyviä taiteen harrastamismahdollisuuksia mahdollisimman laajalle joukolle, ja siksi niitä kai kuuluisi ammattimaalarinekin käyttää.

2.3.2018   Kirjailijan työssä on tuota samaa: yksi kirja painettuna saattaa maksaa 30 euroa ja niitä tarvitsee kerralla tilata satoja, kun taas toisaalta e-kirja netissä voi olla ihan ilmainen, jos valitsee ilmaisen kotisivu- tai blogisivuston tms. Ja niin e-kirja luultavasti saa paljon enemmän lukijoitakin.
Vastaavasti valokuville, videoille ja musiikille on omat nettikanavansa, joista kai ainakin osa on ihan ilmaisia, jos vain on tietokone, netti, digikamera ja liitäntäjohto kamerasta tietokoneeseen.

* * *

pääsiäisenä (kovin aikaiseen on pääsiäinen tänä vuonna) 2.4.2018
Tarkoittaako tuo nyt sitten sitä, että jos tarvitsisi johonkin rahaa, kenties paljonkin, eikä satu sitä itsellä olemaan, ei oikein varaa sellaisiin, vaikka kovasti haluaisi, niin rahojen saaminen olisikin kiinni rahankäyttösuunnitelmasta, jonka tulisi olla arkijärkinen, viisas, tervehenkinen, elämänmyönteinen, elämänmakuinen, tunteiden kannalta positiivinen, yhteiskuntakelpoinen ja sympaattinen. Niin ehkä silloin joku haluaisi rahoittaa, vaikkapa joku, jolla on iän myötä kertynyttä varallisuutta mutta joka itse vielä on työelämässä eikä samoja rahoja kuluttamassa. Mutta  silloin jos summa tarttee jakaa osiin suuruutensa vuoksi, niin olisi oltava arkijärkinen näkemys kunkin osan kiireellisyydestä ja tarpeellisuudesta. Mutten nyt sitten tiedä, miten noita rahoja tuolla tavalla saisi. Ja käykö niin, ettei jotakin houkuttelevaa vaihtoehtoa pidetä mahdollisena ja siksi esim. yksinäiset naiset jäävät ilman omakotitaloa ja jos luonnonrakkaista ovat niin sen seurauksena melkein ilman mitään.
Mutta tälleen jos miettii, että mitä haluaa, niin yleensä syntyy parempi kuva elämänsä arvpjärjestyksestä ja silloin on helpompi säästää jonkin verran, esim. jonkin aikaa. Kanssa jos ajan kanssa suunnittelee ja haaveilee ja lähtee arkijärkisen varovasti liikkeelle projektissaan, niin on helpompi tarttua tarjouksiin, löytää tuotteiden tekijöiden laatimia hyvin onnistuvia reittej haaveisiinsa. Mikä on ihan eri juttu kuin könttäsumma kerralla, mistä ei opi melkein mitään, ei ailahtelevien mahdollisuuksien hyödyntämisestä, ihmistyyppinsä vaihtamisesta haaveisiinsa päin ja pienen budjetin versioista noista haaveista.
Usein hyviöä vaihtoehtoja kai löytyy, kun harrastelee sitä sun tätä haaveiden suunnalta ja laajemmasta piiristä asioita ihan kuin joku, joka vains iivellä on harrastaunut aihepiiristä, ja siksi kai on hyvä jutella auttavaisten tuttujen kanssa haaveistaan, vaikkei näillä rahaa olisi.
Jos oon vaan vähän harrastunut jostakin, mikä kyllä ois kiehtova aihepiiri minulle, niin lainaan kirjastosta jonkun krijan sen tienoilta, katson sitä muistuttavat mainokset ajatuksella miettien vaihtoehtoja, hintoja ja millaista minkin vaihtoehdon kanssa on elellä ja kelle ne on tarkoitettu, esim. lapsiperheille vai vanhemmalle väelle vai kelle. Kanssa minusta tulee sillä tavoin aihepiirin harrastaja jo etukäteen jolloin olen paljon valveutuneempi ostoksilla: mitä, kenelle, mikä sopisi minulle, etc. Se ei siis olekaavamaisesti etukäteen suunnittelemista vaan elämää eläessä vaihtehtojen löytämistä.