Kotimaisesta kysynnästä ja tuotteiden valmistuksesta (kauppiaille)

Luin kanadalaista kirjaa tilkkutöistä ja jäin miettimään kanadalaista kulttuuria, jota en niin tunne. Eikö Kanadassa olisi paljon kysyntää alkuperäiskansojen käsitöiden tyyppisille tavaroille, mm hyville suksille, eikö niitä kannattaisi myydä paljon? Siinä olisi iso yhdistävä tekijä koko kansalle, luulen. Mutta käykö käsityömyynnin kanssa yleensä niin, että kun hyvä tuote löytyy, niin tulee kauppiaalta tieto, että myytiin kaikki tai lähes kaikki ulkomaille? Silloin olisi olennaista tietää, myytiinkö ne samalle ilmastovyöhykkeelle tai kylmempään, esim. venäläisillä kai on hyviä suksia, mikä olisi laaja markkina-alueelle, tuotteelle ihan oikeasti suuri kysyntä, vai myytiinkö ne lämpimämpiin maihin tai lämpimämmille alueille, missä ei juuri samanlaisia tarvita ja mikä siis on sabotaasia. Mutta onko nyt niin, että jos talvisaappaani menivät rikki ja kaupassa ei ollutkaan niitä vanhoja hyviä saappaita, huokeahinatisia, vaan vain liian kapeita, jalassa kivuliaita kalliita talvisaappaita, niin ovatko nämä sitten noita ulkomailta ostettuja ulkomaalaisille sopivia tuotteita, jotak eivät tänne sovi? Eli kysyntä on paljon paikallisempaa, ei kannata myydä tuotantoa ulkomaille tai ostaa kaukaa, vaan esim. ruotsalaiset haluavat ihan erityyppisiä suksia kuin suomalaiset ja niin niillä olisi oltava eri valmistaja, mieluiten ruotsalainen Ruotsin suksikysynnälleja suomalaiset valmistajat Suomen suksien kysynnälle, jne. Onko kanssa niin, että joltakin suksivalmistajalta ostaa jokin ulheiluvälineketju suksia köntässä ison kasan, kenties lähes koko tuotanto menee sillä lailla? Muttei hyvä kauppias toimi sillä lailla, vaan tuntee käyttäjien tarpeet, on vaikka hiihtokeskuksessa tms työissä se, joka suksia valitsee ja valitsee tietylle seudulle sen erityyppisille ihmisille ja yleisen tarpeen mukaan hyviä suksia käyttää, ei samoin kuin jossakin muualla, vaan kokeilee eri suket, tuntee niiden ominaisuuksia, käy kauppaa, keskustelee valmistajien kanssa yksittäisistä suksista, ylipäätään osaa suksien ominaisuuksia ja käyttäjien tarpeita - massatuortannon sijaan. Vaikka suksia valmistettaisiin paljon, niin on niiden ominaisuuksilla väliä, samoin monojen, esim. itselleni sopivat vain hiihtosaappaat, kun muuten palelen ja tykkään hiihtää vain umpihangessa (nämä sukseni näkyvät olevan 5cm leveät puusukset, ihan tavalliset (keskikohdalta 2cm paksu ja päistään puoli cm paksua puuta) mutta vanhat, erikseen myöhemmin ostetut saapassiteet) metsän kauneuden keskellä enkä valmiilla ladulla, mutta aina on kuullut sitä, ettei niitä kohta enää valmisteta. Onkos tuo nyt ollenkaan kysynnän mukaan, tämän ilmaston mukaan ja suomalaisen kulttuurin vaalimiseksi?