Suomalaien ja venäläinen, jotka arvostavat terveiden elämäntapojen tyyppistä hyvää elämää, pitävät kauppojenmantia tyypillisesti liian lösönä, liian hellemäisenä ollakseen niin hyvää elämää, että' sitäkestäisi edes viittä minuuttia, jollei ole pakko, ja niin on perinteisesti eletty paljon irrallaan kaupoista, niiden antia ymmärtämättä. Yksi syy tähän on kai, että iso osa tuotteista tehdään lämpimämmissä maissa, toinen että tuotteen tekijä on kyllästynyt ja paikkaa siksi mielialaansa ruualla jotta käyttäjän kokemus kumminkin olisi ihan kiva, ja kolmas että kauppias kehittää ammattitaitoaan ja siinä pitää tärkeänä vollottavien asikkaiden auttamista ja heille juuri kai ruokamainen, hellemäinen sopii avuksi. Kauppias kai usein pyrkii vastaamaan useaan hänelle esitettyyn tarpeeseen eikä vain tuotteen välittömään käyttötarkoitukseen, esim. vähävaraisten korpuilla auttamaan hengellisyyttä, viisaasti miettimistä, paaston jälkeen ravinnon saamista yms, minkä luulisi auttavan, eikä vain myyvän sillä ja sillä hinnalla. Mutta kauppias voi kai usein olla alunperin ntropiikista, sillä siellä hellettä pidetään tavallaan positiivisena ja jatkuvasti läsnä olevana kuten pohjoisessa kaupan tuotteita, ja niin hän kenties sopii työhön helposti, mutta niin häneltä myös puuttuu terveiden elämäntapojen osaamista. Usein kai myös on niin, että kauppias on miettinyt johonkin tuollaiseen isompaankysymykseen vastaavan kaupan tietyillä tuotteilla mutta asiakas ostaakin aina jotakin muuta, esim. terveet elämäntavat ja vihannekset ja hedelmät kai liittyvät hänestä yhteen, ja kai myös pitkään säilytettyjen tuotteiden välttäminen, esim. s'ilykkeet ja jotkit keksit tms. Kauppias kai miettii myyvänsä kovin montaa erilaista tuotetta, ja niin yhdenlainen asiakas ei voi nojata niihin kaikkiin, vaan jokin osa täytyy mennä keplotellen ja jotkin muut taas sopivat. Kauppias kai myös ajatteölee yhden tuotteen jo olevan tärkeä, ajatuksella käytettävä eikä tyyliin, että kysyn onko teillä nauloja, vaan että hahaa tarjouksessa on näuitä, näistäpä saankin sen ja tämä on kauppiaan mielestä siihen juuri hyvä, kun teki siitä tarjouksen (eri asia kuin alennus, joka viittaa viallisuuteen, käyttökelvottomuuteen).
Siis ongelmana on, että tuotteet ovat usein sellaisia, ettei niitä käyttäessä voi noudattaa terveitä elämäntapoja vaan tarttee pitää taukoa niistä ja olla ruokakeskeisen tapaan tuotteen kanssa. Ruuista tämän ymmärttää, etteivät kaikki ruuat sovci kaikenlaiseen elämään, mutta siis ongelmana on, että ruuan jälkeen elämä on liian kraahh-mallista ja lösivääm kenties jutustamisen perspektiivistä ja ajatusten klesimisen, esim. tuotteiden käyttöön liittyvien juttujen niin kuin luulisi jonkun lihavan niitä miettivän, kai myyjän, kun on hänellä niin paljon tuotteita varaa ostaa tai kokeeksi käyttää. Eikä siis voi vilistää omille teilleen ja noin vain nauttia elämästä,kaikenlaista puuhaten, vaan on jotenin tahmea, saamaton olo, vähän kuin itkettäisi, kun ei elämä suju ja elämä menee ohitse ja on vain paikoillaan. Kanssa jos vaikka ostaisi pallon, niin ne eivät useinkaan ole vilistävän hyväntuulisen soicvan tunnelmatajuisen tervehenkisen toimeliaan elämän sorttisia vain jotenkin ruoakkerskeisiä kuin joku vain suorittaisi pallon lävitse ja paikkaisi olonsa ruualla. Ja ylipäätään välineistä, että miksei niitä voi noin vain käyttää, jos yrittää hyvällä tavalla käyttää, oppia välineelle sopivan tekemisentavan, vaan tartee sukeltaa ruokakeskeiseen kyllä-mä-täm-kestän perspektiiviin jossa yritetään olla, että oiskohan tää mukavaa näin, eikä vain niin, että on hyvä väline ja tekeminen sujuu ja ihmien itse huolehtii jaksavaisuutensa, on motivoitunute tekemiseen eikä näön vuoksi suorittamiseen ja ruokaan tms. Eli vireen tarttis olla tekemiseen sopiva eikä ruokaan, ja jos välineitä on monta vaihtoehtoa niin vain ykisi olisi vollottajille tms ruokakeskeinen ja muut tekeväisille. Tai ainakin luulen, että ero suomalaisen ja venäläisen perinteen näkökulmassa ja kauppojenannossa on tällainen, tämä se ongelma, joka pitäsii ratkaista.
Kauppiaan mielestä ruoakkeskeisyys kai antaa tilaisuuden tekemiseen hyvällä mielellä ja viisaaseen miettimiseen, mutta ainakin suomalaiset ovat niin miettimsikeskeinen kansakunta, ettei muutenkaan puutu tilaisuuksia miettimiseen vaan käytännön elämää saisi olla enemmän. Suomalinen ei kai muutenkaan yleensä ole niin suuriruokainen, että muulloin kuin juuri nälkäisenä, juuri ateriaa ennen puuttuisi jotakin järjestä, vssn yleensä on kyllä hyvin voimavarat ajatteluun, jsa terveet elämäntavat tuovat myös sen, että on hyvää mieltäkin kyllkisi ajatteluun. Suomalaisesta vinkkelistäö katsoen aina voi pysähtyä miettimään ja useimmiten miettiminen käy siinä ohessa, vaikkapa ulkona klulkiessa tai joatkin tehdessä. Sen sijaan paikoilleen pysähtyminen tuo hedelmättömämmän näkökulman: ehkä ajatukset eivät kannakaan käytännön tason toimivuutta myöten, elämänviisautta mylten, sujuuko tekeminen, onko onnellinen elämä, viisastuttaako se koko elämän ja maailman kannalta, kasvaako elämänviisaus, entä tervehenkisyyden taitom ja miten käy yhteiskunnan tervehenkisen toiminna ymmärtämisen - ne kaikki vaativat toimeliaisuutta, oman tekemisen huomaa viisautta eikä vain teoreettisia pohdintoja ruualla epäonnistumiset pehmentäen.
Ovatkohan tässä ongelmana tuotteita valmistavat henkilöt? Jos he eivät pidä jostakin tekemisestä mutta suorittavat sen läpi, niin tulevatkjohan he siinä sivussa miettineeksi, että tähän saisi noita ja noita välineitä tuosta materiaalista noin tehden, mitä hyvin kyllä osaan, ja tekisivät sittem tyyliteltyjä, tuotemaisia,mutta pikemminkin kiinnostumatta läpi suporittavia, joille hyvä mieli tulee ruuasta, kun ei tekemistä niin jaksa, vaikka yrittää siitä kiinnostua, ja sitten muutama kohta asiakaspalautteen perusteella paranneltu, kenties jonkun vanhuksen avulla. Tai jos ovat kiinnostuneita itse tekemisestä, mutta joutuivatkin käsitöihin ja sensitten paikkaavat ruualla ja jonkinlaisena mututuntumalla, että miten käsityö hyvin sujuu ja millainen olisi hyvä käsityötuote. Ja kanssa jos kauppa myy usein melkein materiaalien hinnalla, niin mitä kuljetus- varastointi ja myyntikuluja jöiu ,e ntä palkkaa tekijälle - saavatko palkkaa juuri ryöväävät, eivät ne, joita pitäisi tukea. Joitakin käsitöitä ja kaupan tuotteita kai tehdään materiaalien hinta palkkana, siis ilman palkkaa, ihan vain asianharrastuksesta ja eläminen sitten yhteiskunnan tuella, mutta silloin ei tarvitse raataa kokopäiväisesti, luulen. Mutta jos itse ryhtyisi hinnoittelemaan, niin eipä olisi itsellä varaa ostaa yhtään niin kallista tuotetta, että tekijä sillä eläisi.
Luin jostakin, että joku oli ollut autokauppiaana kymmeniä vuosia ja hänen nimensä toi kai kaikille mieleen jotakin sellaista kuin että hyötyä pitää olla, niin että se kenties oli hänelle jonkinlainen eläm'äntilanne tai ympäristön toive, ja hän oli keksinyt siitä kivan version: autolla pääsee ja se on jotenkiun huojentavaa ja kiva itselle sopiva auto on hyväö valinta. Voiko olla, että monella on elämäntilanne, ei välttämättä ni,en arvoihin liittyvä, mutta jopkin maisema, jossa elää ja jossa hyvä kiehtova vastaus elämän haasteisiin on tietty ammatti, josta pitää. Esim. minä olen kirjoittanut tuhansittain ohjeita siitä, miten saada asioita terveelle tolalle, tunteidenmukaiselle juuri, mutten kyllä tiedä, miten siitä saisi rahaa, kun aina hyvä laatu tuntuu tärkeämmältä kuin jonkin tietyn työn tekeminen vain. Mutta voiko olla, että joillekin tuotteiden käytettävyys olisi sellainen, mitä olisi kiva puuhata, tavoutella,
* * *
22.9.2022 Espoossa
Voiko olla, että venäläisiltä puuttuu tieto, mitä tuote tarjoaa, jos sen ostaa värisymboliikan tai tuotteen tyylin perusteella? Kenties olettavat nuorten ihmisten tekevän tuotteita, vaikka kai juuri vanha on se, joka osaa tuoda tuota suurta elämänkokemukseen ja vuosikymmenten harrastuneisuuteen pohjautuvaa lisäarvoa värin tai tyylin suunnalta käsityöhönsä, ja useimmat tuotteet ovat jossain mielessä käsitöitä esim huolella koottuja niin, että voi valita itselleen sopivantyylisen, vaikka olisivat muotilla tehtyjä ( vai lieneekö tuo luonnonrakkauden tyyppisiä henkimaailman juttuja, että mihin mikin yksilö sopii ). Esim joku on harrastunut tunteidenmukaisuudesta, toinen luonnosta jne.
Tuotteiden tyyleissä on kai elämäntapahaave, esim ruuista, että haluaisitko nyt juhlavaa, mummolamaista, perusruokaa sille ja sille ravinnontarpeelle, vai mitä.
Jos taas rakennetusta mimjöösta ei ymmärrä, miten se on tarkoitettu, niin ne usein aukeavat, kun miettii ko maiseman osaa eli vaikka puun istuttaja on miettinyt, että olisiko kiva jos portinpielessä olisi puu, muttei ole osannut vaikuttaa laajaan maisemaan, joka koostuu useammusta miljöistä. Rakennettu onbyleensä oletettu sumealla katseella katsottavaksi miettien samalla, että tässä on mukava asua, kun on lapsiperheitä tai vanhuksia tai mistä väestä nyt putää, ja elämän mielekkäitä asioita. Jod rakennettu on ruma, on se yleensä nuorten miesten tekemä koulutusta ajatellen muttei kaikille ihmisryhmille vaan lähinnä nuorille muehille. Ja esim kerrostalot ovat rumia, jotta huonio olisi puissa yms terveellisessä. Ks kokonaiskuvat2.blogspot.com viihtyvyys kaupungissa https://kokonaiskuvat2.blogspot.com/2021/02/viihtyvyys-kaupungissa.html .
Myös tien nimen ja paikkakunnan nimen assosiaatiot sekä mikä kauppa, paikkakunnan vetonaulat, arvostetut ammatit, kaupunginosan erityispiirteet, yms ovat seikkoja joista joihinkin, yleensä kai kuhunkin on tuotteita, rakentamista ja palveluiden henkeä tyylutelty, siis tarjottu etenkin joillekin sinne sopiville ihmistyypeille arvoineen, ja niin sekä paikkakjnta, kaupunginosa, tie ja kauppa tarvitsisi valita suurimpien haaveidensa mukaa tai siis mistä eniten pitää ja mihin suuntaan haluaa kehittyä.
Kiinalaiset eivät kai ole syy valita karsittua, vaan kiinalaiset kai monet pitävät kiinalaista elämää hyvin kukkeana ja monimuotoisena, viisaana ja onnistuneena. Kiinalaiset tuotteet ovat kai jonkun vanhan osaavaisen miettimiä, että sopisivat monelle ja olisivat hyvät käyttää, tarjoaisivat niitä elämän puolia, joihin kuuluvat. ( Esim kai tulitikut lohikäärmeen kuvalla ( olikohan punainen tai punakeltainen tausta vaikutelmalla, että tulitikku räiskähtelee kuin lohikäärme ) varustetussa tavallisessa tulitikkuaskissa, ruokailuvälineet, juhlien bang bang rummut, mutten oo niin Kiinasta kiinnostunut. ) Mutta kiinalainen kai pitää niitä perustarvkkkeina ja yuumii, että ne riittävät hyvin, ja karsii muut pois. Matkailevat kiinalaiset ovat kai yksi ryhmä, joilke tuotteita suunnitellaan. Mutta jos jokin tuote Kiinassa on epäonnistunut, niin onkohan se paljon osaamattomampien sujnnittelema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti