Kiehtovien ja itselle sopivien vaihtoehtojen löytämisestä

Tää nyt oikeastaan on ihan eri aiheesta, mutta sopii kai myös siihen, miten joskus löytää itselle sopivia tuotteita ja toiste taas ei.

"Käsitöiden tekemisen mahdollisuuksista

Lueskelin tässä kirjastosta lainaamaani kirjaa Askartele Kaunista kotiin luonnon materiaaleista. Siinä on neuvottu erilaisten luonnonmateriaaleista tehtyjen koriste-esineiden, sekä mm vastan ja kaarnalaivan, tekemistä jotenkin, että tekee noin vain, kivaa yrittäen, muttei erityisesti itselleen tyypillistä. Niinpä noilla ohjeilla tekeminen kai sujuisi ja siihen olisi aina mahdollisuus, koska laatukriteerit eivät ole niin suuret, vaan tehdä saa vaikka olisi paljon sosiaalista tai muun tekemisen myötä tullutta vaikutetta ei-ollenkaan-käsityöharrastuneelta, ei-ollenkaan-taitavalta käsitöissä, niin käsitöiden tekeminen kumminkin olisi sallittua, sujuvaa, jatkuisi ja voisi tarjota mahdollisuuden muillekin käsitöihin siinä siivellä. Lapset siinä tekisivät kukin omanlaistaan, saisivat paljon virikkeitä materiaaleista mutteivät saisi mahdollisuutta jatkuvasti käsitöihin, vaan heidän laatu- ja omantyylisyyskriteerinsä sekä se, että äiti tai täti toi tarvikkeet ja oli se, joka tekemisen laittoi käyntiin, estävät heiltä jatkuvan käsitöiden harrastamisen ja omin päin tekemisen. Eli ei sais vaatia ihan vain omantyypisyyttä, edustustasoa tms vaan pitäis olla tyytyväinen myös huonommalla vireellä tehtyihin käsitöihin, käsitöiden tekemiseen silloin, kun muu elämä painaa niskassa, niin voisi jatkuvasti harrastaa käsitöitä, mutta tarvikkeiden olisi silloin oltava huokeita, esim. tarjouksesta (hittituote) ostettuja (eri asia kuin huono tuote alennuksella), sellaisia joita ei voi kuluttaa loppuun mutta joihin intoa on paljon. Mutta laatu kysyy sitä, ettei ihan huonona päivänä tee, silloin kun vire on kertakaikkisen huono, eri asioihin harrastuneiden ihmistent yuoma.

Muttei se ole ihan niinkään tekemisissä ja harrastuksissa, että vain jos ei välitä niistä, niin saisi tehdä, ja jos välittää, niin löytäisi vain joskus jonkin itselleen sopivan ja enimmäkseen ei olisi mitään. kun olen harrastanut vesivärimaalausta, niin olen mm ollut kiinnostunut maalaamaan puiden oksat oikeantunnelmaisina, ilmeikkäinä, ja ne eivät ole aina samantunnelmaiset vaan riippuu päivän hetkestä ja siitä, minkä tyyppiset asiat ovat olleet mielessä, että miltä ne näyttävät ja miten ne siis pitäisi maalata. Joskus puu on oikein tenhoava, useinkin. Joskus taas näen vain oman mielessä pyörivän asian tunnelmaista silppua. Hienoihin tunnelmiin, hienoihin asioihin voi tehdä löytöretken, kun ei kuluta yhtä loppuun vaan tenhoutuen jatkaa kappaleen matkaan ja kiehtoutuu uusista samantapaisista teemoista, joita vastaan tulee. Jos esim. katson työväenopiston kurssitarjontaa, niin siellä on monenlaista kivaa, se avaa oman maailmansa, mikä on ihan eri asia kuin katsoa, että mihin kellon aikaan tuokin kurssi on, voi en pääse. Eli touchissa on tuo, ettö kyllin kevyesti mutta muutamaa tenhoavaa samalta suunnalta ja sallien itselleen niiden aihepiireissä monia vaihtoehtoja, esim. omin päin tekeminen, kotona kirjastosta lainatun oppikirjan avulla, kaverien kanssa jotakin samantapaista teemaa, toisia kursseja toisina kertoina, muu yhtä kiehtova, yms. Tuollaiset löytöretket, jotka sinua kiehtovat, ovat ihmistyyppisi toisten silmissä, luontevin valinta ammatiksesi ja suuntautumiseksesi, ja siksi ne kai muotoutuvat vuosien myötä, vievät aina vain isomman, aina vain kiehtovamman osan elämääsi."