Mainosten lukemisen tärkeydestä vihreille ja nuoremmalle polvelle

"

Markkkinataloudessa eläminen ja mainosten lukeminen

Monella vihreällä on kai ovessa "Ei mainoksia"-lappu, jotteivät uhlaisi paperia. Kumminkin eletään markkinataloudessa, myös vihreät asiat tarttee saada toimimaan markkinataloudessa. Kauppias ei ole akateeminen keskustelija vaan päivittäin tuotteiden kanssa tekemisässä, tapaa ihmisiä, jotka niitä käyttävät, tarvitsevat, haluavat. Kauppiaan tiedotuskanava ovat mainokset, tuotteet ja kauppa. Niistä siis on tarkoitus oppia, miten markkinataloudessa eletään, etenkin kai tavallisimmista mainoksista, esim. ruuan ja tavallisimpien tavaroiden, että miten ne vaihtelevat vuodenajan mukaan, tai asuinpaikan,jos on matkoilla. Mutta niitä ei kai ole helpolaittaa bnettiin, koska samoja tuotteita ei ole eri paikkakunnalla mahdollisuus saada, mutta mainokset netissä helposti ajautuisivat muuallakin luettaviksi. On kanssa, että jotkut tuotteet o vat joillekin iha n liiallisia ja he vastiustavat niitä, mutteivät kyllä tilaisi kotiinsa sen aihepiirinmainoksia tai muuttaisi niihin erikoistuneeseen paikkaan.
Taloudelliset kysymykset määräävät kamalasti nykymaailmassa. Myös vihreissä kysymyksissä olisi osattava elää markkinataloudessa. Siksi näitä taitoja olisi olennaista olla myös vihreillä, myös vähävaraisilla vihreillä, esim. opiskelijoilla.Mainoksista voi oppia, miten tehdä vähillä cvaroillaan onnistuneita ostoksia eikä puolet tai enemmänkin jotenkin pieleen menneitä. Niistä voi myös oppia, mistä samasta pitää kuin muut paikkakunnalla: syyntyy yhteinen näkökulma, yhteinen harrastuneisuus."

"
Mainosten lukemisessa on kai aika monta osattavaa seikkaa, enkä itse ole siinä hyvä, mutta esim. ruokakaupan mainos ei ole ruokavalion kuva, vaan se tarjoaa eri ihmistyypeille vuodenaikaan sopivia tärppejä, että mitä voi pohtia, että mitä ruokavalio nyt kaipaisi tai mitä se ei ainakaan kaipaa ja mitkä niin ollen on jätettävä ostamatta tähän vuodenaikaan.
Toimiva mainos jatkuvasti hyvin pyörivälle kaupalle ei ole vale vaan kauppiaan hyvin toimivan näkökulman kuvaus: annetaan ikään kuin lahja asiakkaalle tai alueen asukkaalle, myös vähävaraisille, esim. opettamalla jokin elämässä hyödyllinenvikki. Osan siitä, mitä tuotteista vo oppia, vo oppa jo mainoksen katselemisesta, mutta tselleen olisi tehtävä selväksi, katseleeko nyt ostaakseen jotakin tietynlaista vai vastaisen varalle, että ymmärtäisi näitä asioita. Kubn löytää ihmistyyppiään, niin löytää myös paikkaansa yhteiskunnassa, siis sitä ryhmää, joka luonnostaan tukee toiveitasi, ja niinlöytää myös paremman ammatin itselleen: sensorttisille ihmisille sopivan tms."

Ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

* * *

Tarjouksia netissä, ovatkohan nämä juuri Savonlinnan, vaikkei kyllä Bauhaus ja mikä lie ole Savonlinnassa? http://minuntarjouslehteni.fi/lidl-tarjouslehti-724

Kauppojen tarjonnasta (kauppiaille)

Tässä näin uutena vuotena tulee mieleen, että Helsingissä, mistä olen kotoisin, uusi vuosi ei ollut yhtä lailla juhlimista kuin Savonlinassa, missä nyt asun. Osin kyse lienee kauppojen tarjonnasta: Helsingissä pojilla oli mitä paukkoja olivat onnistuneet saamaan, kun taas Savonlinnassa pauke kuulostaa siltä, että ovat saaneet valita, mitä haluavat, kai siksi, että kauppojen tarjonta vastaa paremmin asiakkaiden toiveita. Hlesingissä tavarat olivatr jotenkin tyyliteltyjä ja minulle Helsingissä kasvaneena ne ainakin olivat jotenkin vääränlaisia ja hiertäviä, eivät niin toimivia. Savonlinnaan taas moni on muuttanut matkailun myötä ja siis osin kauppojen tarjonnan mukaan valinnut seutua, ja niin jo alunperin asiakkaiden toiveet ovat sopineet paremmin yhteen kauppojen tarjonnan kanssa. Savonlinnassa tavaroissa ei yleensä ole ylimääräisiä tyylipiirteitä vaan ne sopivat johonkin aiheeseen, tekevät sen mahdolliseksi, kuten lähinnä mökkeily, ooppera, käsityöt, hyvä ateria keskustellen, yms, muttei kyllä kaikkea mahdollista, mitä ihminen voi toivoa. Helsingissä sellaisia asioita olisivar kai akateeminen järki, akateemisen sivistyksen tumalla tavalla eläminen, puistot, hyvät vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja että lapsista kasvaisi sivistyneitä, kenties jotakin puutaloasumisesta, mutta se toisi myös kerrostaloasumisee sopivaa, mikä loisi erilaisia miljöitä ja kyllä tekisi asumisesta niin mukavampaa ja elämänvalinnoista helpompia klisheemäisten kimppujen avulla helpommin löytyviä.

Jaa, onkohan tuossa tuo, että Savonlinnan seudula on taideosaamista, kun taas Helsingissä ei? Muttei kai tuotteen kyvyn neuvoa jossakin taidossa tarvitse olla paikallisen taideosaamisen varassa, vaan jos voi joskus valita parista tai useammastakin versiosta, niin esim. joku väri on ajattelua osaavan mielestä selväpäisyyden tyyppinen kun taas toinen ei tunnu sopivan ajatteluun. Näin voi siis muualla valmistetuista tuotteista valita. Samoin, jos itsellä, esim. vanhuksella tai erityisen harrastuneella ja taitavalla, on paljon kokemusta, osaamista ja viihtymistö jollakine lämänalalla ja tuntuu myös sitä, miten muut sityä oppivat ja missä viihtyvät, niin voi samaten tuotteen eri versioista huomata, mikä sopii mihinkin ja siis tekee hyvin mahdolliseksi niiden taitojen oppimisen. Siksi hyvä tuote olisi kai tavallaan hyvä perustuote, siinä ei saisi olla hämäävää muotoilua vaan käyttömahdollisuudet ja sopivuus tietynlaiseen kiehtovaan elämään näkyvissä.

Kotimaisesta kysynnästä ja tuotteiden valmistuksesta (kauppiaille)

Luin kanadalaista kirjaa tilkkutöistä ja jäin miettimään kanadalaista kulttuuria, jota en niin tunne. Eikö Kanadassa olisi paljon kysyntää alkuperäiskansojen käsitöiden tyyppisille tavaroille, mm hyville suksille, eikö niitä kannattaisi myydä paljon? Siinä olisi iso yhdistävä tekijä koko kansalle, luulen. Mutta käykö käsityömyynnin kanssa yleensä niin, että kun hyvä tuote löytyy, niin tulee kauppiaalta tieto, että myytiin kaikki tai lähes kaikki ulkomaille? Silloin olisi olennaista tietää, myytiinkö ne samalle ilmastovyöhykkeelle tai kylmempään, esim. venäläisillä kai on hyviä suksia, mikä olisi laaja markkina-alueelle, tuotteelle ihan oikeasti suuri kysyntä, vai myytiinkö ne lämpimämpiin maihin tai lämpimämmille alueille, missä ei juuri samanlaisia tarvita ja mikä siis on sabotaasia. Mutta onko nyt niin, että jos talvisaappaani menivät rikki ja kaupassa ei ollutkaan niitä vanhoja hyviä saappaita, huokeahinatisia, vaan vain liian kapeita, jalassa kivuliaita kalliita talvisaappaita, niin ovatko nämä sitten noita ulkomailta ostettuja ulkomaalaisille sopivia tuotteita, jotak eivät tänne sovi? Eli kysyntä on paljon paikallisempaa, ei kannata myydä tuotantoa ulkomaille tai ostaa kaukaa, vaan esim. ruotsalaiset haluavat ihan erityyppisiä suksia kuin suomalaiset ja niin niillä olisi oltava eri valmistaja, mieluiten ruotsalainen Ruotsin suksikysynnälleja suomalaiset valmistajat Suomen suksien kysynnälle, jne. Onko kanssa niin, että joltakin suksivalmistajalta ostaa jokin ulheiluvälineketju suksia köntässä ison kasan, kenties lähes koko tuotanto menee sillä lailla? Muttei hyvä kauppias toimi sillä lailla, vaan tuntee käyttäjien tarpeet, on vaikka hiihtokeskuksessa tms työissä se, joka suksia valitsee ja valitsee tietylle seudulle sen erityyppisille ihmisille ja yleisen tarpeen mukaan hyviä suksia käyttää, ei samoin kuin jossakin muualla, vaan kokeilee eri suket, tuntee niiden ominaisuuksia, käy kauppaa, keskustelee valmistajien kanssa yksittäisistä suksista, ylipäätään osaa suksien ominaisuuksia ja käyttäjien tarpeita - massatuortannon sijaan. Vaikka suksia valmistettaisiin paljon, niin on niiden ominaisuuksilla väliä, samoin monojen, esim. itselleni sopivat vain hiihtosaappaat, kun muuten palelen ja tykkään hiihtää vain umpihangessa (nämä sukseni näkyvät olevan 5cm leveät puusukset, ihan tavalliset (keskikohdalta 2cm paksu ja päistään puoli cm paksua puuta) mutta vanhat, erikseen myöhemmin ostetut saapassiteet) metsän kauneuden keskellä enkä valmiilla ladulla, mutta aina on kuullut sitä, ettei niitä kohta enää valmisteta. Onkos tuo nyt ollenkaan kysynnän mukaan, tämän ilmaston mukaan ja suomalaisen kulttuurin vaalimiseksi?

Sekä elämänviisaus ja tavarat että terveet elämäntavat ja kunnon ruoka (kauppiaille)

Usein kun tavoitellaan parempaa elämää, niin sorrutaan hienouksiin, joiden puutteuta paikataan ruualla, kun taas tavallinen tapa olisi elellä elämänviisaasti tervein elämäntavoin ja lisäksi hulehtia kunnon ruoka ja tarpeelliset hyvät tavarat.
Olen tästä aiheesta kirjoitellut monen monta ohjetta, nyt jo 300: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

28.2.2018   Vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Samassa blogissa lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html

3.4.2018   Tunteenomaisesta ihannepainosta ym http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi/

17.4.2018   Huhtikuussa selaa vuodenaikojen elämisen ohjeista
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html maaliskuun osio ja lue huhtikuu sekä ehkö ihan toukokuuna lku